Pikkuhiljaa olen huomannut, että ilman silmälasejakin on elämää! Ei se mitään, jos ei kaikkea niin tarkkaan näe, voi kuvitella loput. Uudet lasit on jo tulossa. Edelliset oli semmoiset hengettömät ja näissä uusissa on sitten uudet pokatkin, hengelliset. Ei mitenkään rajut, mutta erilaiset nyt kuitenkin. Uudistuksesta innostuneena kävin kampaajallakin ja hiukset on nyt ihan mallillaan. Erilaiset nekin. On uusi malli ja väriä ja raitaa, voihan kevät sentään. Kivaa, kivaa.
Tänään oli niiiiin ihana päiväkin. Ukon kanssa oltiin tosi pitkällä aamu(päivä) lenkillä. Kierreltiin tuolla joen toisella puolella metsässä ja mökkikylässä. Metsässä tuoksui kevät. Mökkikylästä löytyi kasa fasaanin sulkia. Varmaan joku viekas kettu oli ollut herkuttelemassa. Siis siinä ei näkynyt mitään raatoa tai semmoista, vaan sulkia ja paljon. Otin niitä kolme, koska joku ihminen, ehkä Mysi Lahtinen tai joku muu, on sanonut, että kun löydät sulan se on aina tervehdys joltakulta (kiva sana muuten tuo joltakulta) ja semmoista tervehdystä ei saa jättää maahan vaan pitää aina ottaa se ikäänkuin vastaan. No en kyllä voinut ottaa niitä kaikkia satoja sulkia, vaan tyydyin kolmeen. Eiköhän se käy, että ottaa vaan osan jos löytää kamalasti. Luulisin. Laitoin ne kotona Tallinnasta joskus ostamaani naamamaljakkoon joka on seinällä niinkuin sen pitääkin. Heti se tyyppi alkoi näyttää jotenkin hienommalta, kun sai sulat päähänsä. Jotenkin sen katseeseen tuli tiettyä terävyyttä. Oikeesti ne sulat on paljon pitempiä kun kuvassa näkyy. Ne on tuon pään sisällä ihan leuassa asti, siis pyrstösulkia.
Ehkä sillä meni tuo toinen silmä vähän killiin noiden sulkien takia. Se on niin herkkä tämä virolainen ystävä. Tavallaan tuo sulkien löytäminen oli luontohavainto. No tietenkin se on luontohavainto, mitä minä edes epäilen. Yksi luntokappale on kohdannut toisen ja sitten kävi miten kävi. Sellaista se elämä on, fasaanilla. Ukko sai muuten kantaa ne sulat kotiin ja se oli aika pollea. Harmi, ettei ollut kameraa mukana.
Koska tässä minun työhuoneessa ei ole ollut mahdollista kuunnella musiikkia kuin tietsikan kautta, ostaa päräytin oikein pikkustereot, ihan ittelleni vaan. Täällä sitten kuuntelen tyttären kokoamaa joululahja cd:tä. Siellä on niin hyviä biisejä, että. Etenkin tuo Macy Grayn I Try on taas ihan lemppari. Ja paljon muita hyviä. Edellinen häneltä saama cd oli "mamman hitit 1". Kamalan kivaa, kun hän tekee niihin kannet ja laittaa sisällysluettelon.
Tässä nämä stereot nyt soittaa biisiä numero 9 eli Nas´n Braveheart Party ja alakuvassa hieno cd. Oikeesti kaiarit ei ole vierekkäin, kuvassa vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!