Pienen käsityönkin olen tässä ehtinyt väkertää. Kun ilmat kylmenee näin kevään myötä, tarvitsee kännykkä viimalta suojaavan kodin. (Ulkona on muuten tällä hetkellä jäätävän kylmä tuuli ja lupasivat vielä luntakin, pahus.) Pussin voi laittaa kaulanauhaan roikkumaan tai sitten ilman nauhaa laukkuun tai taskuun. Päälimmäinen kangas on sentään iloisen keväistä Marimekon ikivanhaa tukevaa Maija Isolan suunnittelemaa Resedaa. Välissä on vanu ja vuorina valkea puuvillakangas. Läppä kiinnittyy tarralla. Harrastin taas koneellatikkausta, jotta pussista ei tulisi liian pullukkaa. Kankaan olen ostanut Lähetystorilta, se oli aiemmin toiminut verhona ja maksoi 1,50 €. Nykyiset Marimekon kankaat ovat tosi ohutta tähän verrattuna.
Kankaasta tuli tikkausten myötä hieman kolmiuloitteista ja olen työhön tyytyväinen.
Kerronpa vielä, että harrastin tänään kulttuuria tuolla Ateneumissa. Kävin siskon kanssa katsomassa Pekka Halosen taidenäyttelyn ja täytyy sanoa, että en juuri ihastunut. Ne taulut eivät vaan tuntuneet miltään, samoja lumisia mäntyjä ties kuinka monessa taulussa. En pisä maisemista. Minua ärsytti myös se, että samassa taulussa saattoi olla asioita eri perspektiivistä kuvattuna tai oikeammin ne eivät olleet kokonaisuutena missään perspektiivissä. Hänen hiilipiirustukset sen sijaan olivat upeita. Niitä tosin oli vain muutama. Onneksi siellä oli sentään muutakin katseltavaa, joten ei ihan hukkareissu kuitenkaan. Minulla on hyllyssä kirja Pekka Halonen sanoin ja kuvin. Tarinat hänestä olivat sen verran kiintoisia, että oli mentävä katsomaan taulutkin. Suurin osa niistä näyttää samanlaisilta kuin jotku vanhojen aapisten tai lastenkirjojen kuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!