Omituisten huhtikuuhun mahtui myös Dotee-doll haaste. Tehtävänä oli tehdä kaksi dotee-dollsia, jotka liittyisivät kevääseen ja tarina niistä.
Olen viettänyt koko talven tällä tontilla, omalla reviirilläni. Olen tehnyt rankasti hyödyllistä työtä kaivamalla käytäviä sinne tänne ja osa niistä ei johda minnekään, pelkkää ympyrää vain. Koko suuri perheeni on ollut suunnattomana apuna raivatessani reittejä halki jämäkän juuriviidakon. Raskas työnteko vaatii paljon energiaa ja olemme ahmineet ruusuja, syreeneitä, angervoja ja lukemattomia eri kukkasipuleita. Nakertaneet poikki kaiken mikä on tullut vastaan. Kesken parhaan työinnon saapui ne ällöttävät joka kesäiset riesat, ihmiset. Olin juuri syönyt itseni turvoksiin, kun rouvan kimakka ääni herätti minut ruokalevolta tulppaanin katkenneen varren vierestä. Olin jotenkin niin pöljistynyt, etten tajunnut liikahtaakaan, vaan tuo typerä rouva nappasi minut käteensä salaman nopeasti ja paiskasi tyrmään. Täällä olen sitten virunut jo kohta viikon. Tarvitsisin välittömästi lisäravintoa, muuten käy huonosti.
Kuin kiusatakseen minua onnetonta se käärme asetti tuon tulppaanin nojaamaan vankityrmääni. Olin kuulemma tuhonnut kaiken! No se ei pidä paikkaansa, kyllä tällä pihalla vielä syötävää riittää, kunhan vain pääsisi niihin käsiksi. Rouva sanoi, että nuo tulppaanit ovat jotain julmetun hienoa lajia ja sukua. Aika puisevia, sanon minä, vaikka tässä nälässä nekin maistuisivat. Niitä ei kuulemma muut ole onnistuneet kasvattamaan. Vain hän, tuo myyrien elämästä mitään tietävä ketku. Kunhan serkkuni saa sahattua kalterit poikki, pannaan matalaksi koko tienoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!