Mökillä suurin osa ajasta tulee vietettyä ulkona, mikäli ei sada. Tuolille, penkille tai kalliolle on hyvä laittaa jotain lämmittävää ahterin alle ja siihen tarkoitukseen virkkasin jämälangoista pyörylät.
Mies kysyi, että onko noi jotain pitsoja mitä teet? Vastasin, että joo, mutta ei perhepitsoja vaan perspitsoja.
Halkaisijaltaan pitsat ovat noin 38 cm ja toisella puolella on tumman sininen fleece. En jaksanut leikellä langanpätikä pois, vaan osan niistä käytin kiinnittämään päällisen ja vuoren yhteen. Siis kyllä ne on päätelty silleen virkkaamalla uudella värillä sinne kerroksen sisään.
Kun lähdin mökillä rantakalliolle kuvaamaan näitä alustoja, osuin sattumoisin todistajaksi tappeluun. Valkoposkihanhipariskunta poikasineen oli joutunut joutsenen vihan kokteeksi. Joutsenethan on pääasiassa äkäisiä tyyppejä, eivät siedä muita vesilintuja läheisyydessään ja hallitsevat tarpeettoman suuria reviirejä diktaatorin elkein. Lopulta emohanhi (luulisin) sai poikaset kaislikon suojiin samalla kun isä houkutteli joutsenen kauemmaksi uimalla sen editse. Joutsen pyrähteli lentoon saadakseen hanhesta otteen. Seurasin tätä esitystä melko pitkään. Sitten huomasin, että tuuli oli heitellyt varsinaiset kuvauskohteeni, nuo istuinalustat ties minne. Ukko-koira oli kyllästynyt koko touhuun ja hiippaili polkua eteen päin. Pakkohan se näytelmä oli katsoa loppuun, mutta siinä vaiheessa kun en enää silmällä kunnolla erottanut hanhea, lähdin pois. Joka tapauksessa poikaset pelastuivat ja joutsen ajoi isähanhen pois saaresta.
Kotona ollessa ei lounnon eläinten seuraamisessa juuri joudu tappeluita todistamaan. Fasaanikukkojen näkee kerran kesässä tappelevan reviiristään ja silloin ne eivät välitä edes koirasta mitään. Tämä yksilö hiippailee joka päivä naisensa kanssa tuossa meidän pihalla.
Yski päivä näin semmoisen hauskan tapahtuman, mikä ei ollut reviiririita. Rusakko istui yhden talon pihalla ja harakka hyppi siinä ympärillä. Ovelana tyyppinä tämä harakka hipsutteli rusakon selän taakse ja nokkasi sitä selästä, hieman takapuolen yläpuolelta. Rusakko tästä säikähti ja kääntyi nähdäkseen nokkijan. Harakka taas kuljeskeli muina miehinä ja pikkuhiljaa hivuttautui rusakon taakse ja nokkasi jälleen. Tämä sama toistui vaikka kuinka monta kertaa. Lopulta lähdin kävelemään ja jätin heidät leikkimään tuota outoa hippaa.
Osalla linnuista on jo poikaset, mutta jotkut rakentavat pesää. Mökin pihalla hyppi peipponaaras ja keräsi Ukko-koiran karvoja nokkaansa. Lintu oli hauskan näköinen, ihan kuin sillä olisi ollut valtavat viikset. Sitten se pyrähti puukatoksen päälle istumaan. Samalla siihen saapui urospeippo, joka ryhtyi hyppelemään naaraan ympärillä ja kurnutti ja karahteli ihan oudosti. Sitten se hyppäsi naaraan selkään ja parittelivat siinä muutamaan kertaan. Minua kyllä nauratti, että toinen on siinä koirankarvat suussa ja kesken kodinperustamiskiireiden uros tulee ja ryhtyy perhettä tekemään! Mielenkiintoisia nuo eläinten tavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!