mustikoita

Äiti on innokas mustikoiden poimija ja minulla on herkullista mustikkakangasta. Ja molemmat tykätään mustikkapiirakasta. Erityisesti siitä äidin tekemästä. Äiti on jo käynyt katselemassa, tuleeko mustikoita ja minne. Pakastimessa ei kuulemma enää ole paljoa jäljellä, joten täydennystä on hankittava. Ennen kuin metsään pääsee nauttimaan luonnon antimista, voi äiti hehkutella tulevia saaliita vaikka tätä kippoa katselemalla.

Vuori ja päällinen samaa kangasta ja välissä on jäykisteenä liimapintainen huopa.

Tämä kuva näyttää ainakin minusta siltä, että kippo on nurin päin, pohja ylimmäisenä. Ei kuitenkaan ole, vaan ihan tavallisessa asennossa se on. Olisi pitänyt laittaa sisälle jotain namusia, niin ei tekisi tuollaista tepposta.

Viikonloppuna kuvailin mökillä kukkia niin luonnosta kuin kukkapenkistäkin. Minun penkit on aika vapaamuotoisia ja niissä saattaa kasvaa ihan luonnonkukkiakin. Sitten kun ne on kuihtuneet, leikkaan varret poikki. Ja vastavuoroisesti istutetut kukat on lähteneet kävelemään penkistä pitkin nurmikkoa ja polkujen yli hoitamattomille kedoille, mutta menkööt. En suhtaudu lainkaan vakavasti noihin kukkapenkkeihin.

Viime kesänä akileijat oli ihan kärsimyksissä, kun joku söin niiden lehdet kokonaan. Kukintakin oli tosi vaisua. Toisin on nyt.

Viime kesänä, kun mökkiläisyhdistyksen sauna paloi ja täytyi miettiä jotain säädyllistä pesupaikkaa, keksin tehdä oman spa:n halkokatokseen. Oviaukon eteen laitoin ylimääräisiä terassitasoja ja pitkäksi avatun kahvisäkin.

Syksyllä, kun sauna saatiin kuntoon, laitoimme puut takaisin katokseen ja jätin kahvisäkin oven eteen, samoin nuo tasot. Alkujaan tuo kahvisäkki yltti maahan asti ja joka viikon aikana se oli hieman lyhentynyt. En sen kummemmin ajatellut asiaa, mutta keväällä se oli jo kutistunut huomattavasti, puoleen väliin. Sunnuntaina kun tiskailin ulkosalla, huomasin sivusilmällä, että jotain outoa tapahtuu halkokatoksen suunnalla. No oravahan siellä roikkui hampailla kahvisäkin reunassa ja hytkytti itseään niin, että sai puretuksi säkistä pesätarpeita. Suu täyteen ja menoksi!

Nyt "oviverho" on vain kolmisenkymmentä senttinen. Onneksi kyseessä ei ollut vaikka narulla roikkuva neulemekko! Säkin kurre saa purkaa ihan vapaasti, kunhan jättää pyykit ja penkkien pehmusteet rauhaan.