Pieniä pussukoita syntyy samalla vaivalla useampia. Nämä pikkuiset ovat sisaruksia, yhtä aikaa syntyneitä ja mitoiltaankin samat; leveys alhaalta 8,5 ylhäältä 13,5 ja korkeus parhaimmillaan 13,5. Pohja on 4 cm leveä.
Kuvassa on kaikki tarvikkeet yhtä kukkaroa varten. Liian pitkä vetskari, vinokanttia, päällinen, saman kokoinen vanu (ei näy kuvassa, kun on päällisen alla) ja liian leveä vuori. Ihan tarkoituksella.
Ensin tikkasin kaikki kerrokset toisiinsa. Seuraavaksi kiinnitin vinokantin "patalapun reunahuolittelu-tyyliin". Eli ensin nurjalle koneella ommellen, kaitaleen kääntäminen oikealle ja koneommel alareunaan. Tämän jälkeen ompelen vetoketjun molempiin reunoihin. Jos jättää ketjun ylimääräisestä pituudesta käyttämättä alkupään, on helpompi ommella se kiinni reunoihin. Minä jätän yleensä tämän kokoisessa työssä ylimääräiset sinne toiseen päähän.
Kun sivusaumat on ommeltu, työ on melkein valmis! Leikkaan vuoren toisen puolen ylimääräisen kankaan pois, samaan mittaan kuin päällinen ja vanu. Samalla pätkäsen leveämmän puolen kaitaleesta ylimääräiset pois. Käännän leveän vuoren kanksin kerroin , neulaan ja ompelen kiinni sivusaumaan. jos ompelet sen käsin, kannattaa koko saumapaketti ommella kukkaron "seinään" kiinni.
Lyhennän vetskaria hieman ja kiinnitän ylimääräiset sivusaumoihin. Vetoketjun reunan ompelen täältä nurjalta vielä käsin tuohon vinokaitaleen reunaan. Viimeisenä ompelen kukkarolle pohjan, pienet saumat nurkkiin ja valmista on!
Jos ohjeessa ja tekstissä on erikoisen paljon jotain kummallista, syy on siinä, etten enää toista kertaa jaksanut paneutua tähän kirjoittamiseen kovin kummoisesti. Ensimmäinen postaus katosi taivaan tuuliin. Ehkä siksi, että tuulee aivan hirveästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!