sunnuntai 31. toukokuuta 2015

aina mulle jää

päälle joku ompelu. Nyt nuo farkujen lahkeista tehdyt pikkupussukat. Minun pitäisi tehdä ihan jotain muuta, mutta mieleen tulee kevään kukkaset ja sitten niitä on päästävä laittamaan farkun pintaan. Ihan noin tyyliteltyjä kukkia en ole tainnut nähdä luonnossa, mutta aika luonnottomia nämä tekeleet muutenkin on.


Samalla siinä tuli vahingossa leikattua toisenkin pussukan osat ja sen pintaan pääsi muikeasti hymyilevä koira. Seuraavalla koiralla täytyy kyllä olla korkeammat käpälät. Ei minulla mitään mäyräkoirakenneliä ole. Kukkasia oli alunperin neljä, mutta joku on käynyt katkaisemassa oikeanpuolimaisen kukan.


Toiselta puolelta paljastuu kukankatkoja. Pieni pupu on jyrsinyt sen poikki ja äidin ilme on ei-niin-iloinen. Nämä eivät missään nimessä ole pahamaineisia citykaneja, vaan arvostettuja ja kunniallisia Katujäniksiä. Niiden kaukaiset isoisät olivat metsäjäniksiä, mutta osa niistä kyllästyi pyörimään niissä karhumetsissä ja lähtivät sitten vaeltelemaan ja päätyivät Helsinkiin. Niistä kehittyi vuosien saatossa ihan oma alalajinsa ja samanlaisia Streetrabbittejä asuu Los Angelesissa, Lontoossa ja Duplinissa. 
Ylemmän pussukan toisella puolella koiranpentu katsoo kummissaan lähemmäksi hiippailevaa kissaa. Pentu on ihan hämillään, koska se tapaa kissan ensimmäistä kertaa elämässään. Ja ihan totta, koiranpennut usein istuu just noin, takajalat levällään, vähän kuin lattialla istuvat lapset.


Näyttely on purettu ja tässä joitain pussukoita. Tuo salmiakkikuosi oli saanut veden herahtamaan useamman kielelle. 


Yläportaalla isompi meikkipussi. Siinä on vetoketjun vetelyä helpottamassa tuommoinen pieni namu. Samalla mallilla tein kirjanmerkkejä. Jokainen avajaisissa käynyt sai ottaa mukaansa  oman suosikkikarkin paperista tehdyn kirjanmerkin. Alemmalla portaalla on kirjankannet, joista roikkuu nauhan päässä Budapest-karkin paperista tehty kirjanmerkki. Kirjan kannsien sisällä on tyhjä kirja kirja, jonne voi kirjata ylös kaikkein makeimmat jutut.


Meikkipussin pohjan kulmiin laitoin kangasta vahvistukseski.


Tämä karkkipussi sai uuden elämän kehyskukkarona. Taitaa olla elämäni toinen kehyskukkaro, eikä yhtään edellistä helpommin syntynyt. Siis tuo kehyksen kiinnitys. Mutta nyt maltoin mieleni, enkä hakannut vasaralla, vaan käytin pihtejä ja pehmustetta niiden ja kehyksen välissä.


Samoja örvelöitä toisella puolella.


Pieni pöytäroskis ja tietenkin täynnä karkkipapereita! Roskiksen sisus on muuten kerniä, vaikka sitä nyt ei tietenkään edes näy. Sanopa vaan.


Roskaglamouria! Iltalaukut on kyllä ihania. Ylimmän sini-turkoosi-valkoisen karkkipaperit sain serkultani, kun hän oli ostanut tuliaisnamuja Abu Dabin lentokentältä. Eli toista samanlaista iltalaukkua ei melko varmasti tule vastaan. Sini-kultainen laukku on Fazerin isojen konvehtien käärinliinoja. Ehdottomasti oma suosikkini. Siihen laitoin vielä koristeen esittämään nappia. Näiden kahden laukun kiinnitys tapahtuu magneettilukolla. Kultakiiltoinen Baileys-laukku on  enemmänkin discoversio. Siinä on vetoketju ja ohut olkahihna.


Molemmissa iltalaukuissa on vetoketjullinen tasku, jonne saa kortit ja rahat talteen. 
Laitan joskus toiste lisää kuvia. Vaikka niistä laukuista ja muista. 


Kesäisiä ilmoja kaikille!

28 kommenttia:

  1. Streetrabbitit on hienot ja on noi toisetkin farkkujutut. Mun purkufarkut makoilee isossa kassissa aitassa odottamassa ompelukoneen jalan alle pääsyä eli sadepäivää.
    Kävin katsomassa noita karkkijuttujasi ja harmittelin kun ei päässyt kopeloimaan niitä, kiva kun laitat tänne selostukset niistä. Kätevät nuo vetskaritaskut noissa kirjekuorilaukuissa.
    Mukavia ompelutuokioita ja hyviä ilmoja sinnekin.

    VastaaPoista
  2. olihan taas vallan upea pussukoiden kavalkadi.
    Hyvää kesää!

    marjoriitta

    VastaaPoista
  3. Nämä on kaikki jättimegahienoja! Nuo katujänikset olivat symppiksiä. En usko, että citykanin äiti olisi ollenkaan myrtsinä, jos näkisi lapsensa jyrsineen vaikka minun tulppaanini katki. Tulisi tietenkin vain auttelemaan.

    Sitten mietin, toimiiko nami vetoketju vetimessä. Kumminkin joku sen söisi, todennäköisesti minä.

    VastaaPoista
  4. Kyllä ovat upeita kaikki - Kukankatkoja on suosikkini ideansa puolesta, karkkipussit ihan syötävän makeita ;)

    VastaaPoista
  5. Kaikki pussukat ja iltalukut niin upeita, yksilöitä jokainen!

    VastaaPoista
  6. Super ihania nuo applikoidut pussukkasi ja hauskaa että niihin liittyy tarina!
    Ihania ovat myös kaikki namiompelusi, kyllä noissa on ollut väkertämistä!
    Mukavaa alkavaa viikkoa. Minulla aika mennyt viime päivinä muissa touhuissa. Saas nähdä ennättäisikö tällä viikolla jo ompeluhommiin!

    VastaaPoista
  7. Jostain syystä tuo avaruusoliopussi on mun suosikki! Nuo farkkupussit on myös tosi hauskoja!

    VastaaPoista
  8. Kivoja nuo aplikoidut pussukat, niistä saa niin hauskoja. Olen suunnitellu joskus, että teen noita karkkipaperipussukoita, mutta ei ole muistanu, että keräis paperit :)

    VastaaPoista
  9. Ihania, ihania ja ihania!!! Kaikki farkkupussukat!
    Nuo karkkipussukat ym karkkiteokset on tosi ihania! Kiitos kun kuvasit... odotan innolla kuvia lisää kun ennätät laittaa;) Sinunhan pitäisi kehitellä noista karkkihässäköistä kirja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  10. Niin hauskoja aplikointeja! Kyllä olet tehnyt töitä karkkipapereiden kanssa. Koko skaala, roskiksesta juhlalaukkuun, toimii!
    Kesäilmoja sinullekin!

    VastaaPoista
  11. Ihania pussuikoita. Jäniksesi ovat söpöjä. Meilläpäin loikkii vain rusakoita :) harmi etten sitten ehtinyt näyttelyysi. Nyt minulle jää ikuiseksi arvoitukseksi miten noita pussukoita tehdään.

    VastaaPoista
  12. Samanlainen orvokkikuva mullakin meni just blogiin.
    Mä en sitt koskaan ehtinyt Puksuun asti. Harmi. Mutt sulla on näitä hyviä kuvia katsottavana mutta eihän se sama ole kuin livenä nähtynä.

    VastaaPoista
  13. Nämä ovat kyllä aivan superhienoja kaikki pussukat! Kehyskukkarokin ja karkkipöytäroskis, ihania kaikki!
    Meilläkin vain täällä loikkii rusakoita, eikä noin hienoja streetrabitteja:) Mukavaa kesäkuun alkua sinullekin.

    VastaaPoista
  14. Mitä sulle enää voi sanoa ompeluksistasi, aina ne on toinen toistaan hienompia:) ja niin idearikkaita ja aina joku kiva tarina mukana. Voi kun pystyisi edes murto-osaan mielikuvituksistasi:)
    Mutta aika kovat otteet sulla on hyönteisten suhteen, huh-huh, oikein karmaisi lukea kommenttisi:):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän koski vain pahiksia, niitä pahoja tauteja levittäviä itikoita.

      Poista
  15. Kyllä on taas Marle tehnyt lystikkäitä pussukoita ja mukavat tarinat saatteena. Toivottavasti riittää pitkiä farkkujen lahkeita ja karkkipapereita jatkossakin. Hienoja iltalaukkuja monenlaiseen ilonpitoon.

    VastaaPoista
  16. Hauskat pussukat. Niin se on vähän täälläkin, että kun tekee, niin tekee sitten viisi samanlaista ikään kuin vähempi ei riittäisi. Mutta nuo karkkipaperi ym. paperijutut on niin kivoja myös. On kokeiltava.

    VastaaPoista
  17. Upeita teoksia!
    Minusta ei olisi tuollaiseen...

    VastaaPoista
  18. Kehyskukkaro Örkki on hitsin hieno!

    VastaaPoista
  19. Hyvä, nyt helpotti:) Olen myös valmis luopumaan pahis-itikoista jos lähelle tulevat, vaikka ideoimallasi tavalla:)

    VastaaPoista
  20. voi että miten upeita kaikki pussukkasi ovat. Tuo pieni roskakorikin on ihastuttava.

    VastaaPoista
  21. Voi kääk, täältä löytyi ihania käsitöitä!! Voisin ottaa nuo kaikki. Itse olen ihan poropeukalo, osaan vain kutoa sukkaa =D. Nuo rahapussukat ja .... ja... ihan kaikki oli ihania =D.

    VastaaPoista
  22. Ihania pussakoita ja kerrassaan hurmaava kukkaro. :)

    Kiitos kommentistasi, olen täällä jo jonkin aikaa piiphdellut, nyt sain vihdoin siirretyksi seurattaviin kaikki selaimen suosikeissa roikkuneet uusimmat blogituttavuudet. - Kommentoinnissa on kyllä yleensä tosi surkea.

    VastaaPoista
  23. Olen sanaton!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  24. Oi mitä pussukoita taas, hienoja kaikki ja tuo pikkuroskiskin on tosi kiva idea, roskiinhan ne karkkipaperit yleensäkin menee :)
    Hyvin olet saanut nuo leuat pikkupussiin (kehyskukkaro), minulla se ei onnistu vaikka olen monta kertaa kokeillut, liiman kanssa ja ilman, niin aina ne irtoo ja irvistelee... ainoat on ne ommeltavat versiot joita nykyään enää uskallan edes ajatella ;)

    VastaaPoista
  25. Very interesting blog. A lot of blogs I see these days don't really provide anything that attract others, but I'm most definitely interested in this one. Just thought that I would post and let you know.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!