heikoilla eväillä...

...taitaa lähetä minun kesä käyntiin.

Nyt on monessa seuraamassani blogissa siirrytty pihoille, parvekkaille ja kasvihuoneisiin. Olen tässä minäkin ryhdistäytynyt ja tökkinyt siemeniä multaan. Ostin semmoisen idätysmultapaketin, josta tuli 10 litraa multaa, kun sinne kaatoi 3 litraa vettä. Kätevää! Hankin myös pieniä maatuvia ruukkuja. Alkuvalmisetelut sujuivat hyvin. Kesäkurpitsan siemet ja herneet peittyivät multaan. Samoin jotkut tuntemattomat kukansiemenet. Olen kerännyt niitä viime syksynä jonkun naapurin aidanarosta yleiselle tielle tunkeutuneina. Vapaata riistaa, sanon minä. 

Tämä kuva ei liity näihin kylvöpuuhiin, mutta on hieman todistusaineisona siitä, että olen onnistunut säilyttämään joulusta asti muratin ja pääsiäisestä asti muratin seuralaisen, esikon. Siis vihreän osan, kukkia ei ole enää ollut aikoihin.

Kurpitsansiemenpussissa sanottiin, että pitää laittaa lämpimään, pimeään paikkaan. Laitoin saunaan ja sammutin valot. Kurpitsan alut vai idut vai mitä nämä pitkät huojuvat nyt sitten ovatkaan, ovat kyllä aika olmin näköisiä. On ihan mahdoton kuvitella, että noiden kelmeiden narujen päähän jonain päivänä kasvaisi ihana, pitkä, iso, keltainen kurpitsa! Tai peräti kolme! Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että taimen pitäisi olla matala ja paksu, semmoinen tanakka kaveri. Nämä minun tyypit on hieman toista maata. Mutta täytyy toivoa ihmettä, jos ne partsille vietyinä kylmässä kangistuvat ja lopettavat huojunnan. Samalla ehkä madaltuvat, sillä kylmässä kaikki pienenee. Taidan olla hieman myöhässä näissä istutuspuuhissa. Eipä hätää, luotan siihen, että meillä grillaillaan myöhäiskurpitsaa möksällä pimeinä syysiltoina. Siinäpä sitten varhaisperunan hehkuttajat saavat nenilleen! Kurpitsan siemenet on olleet semmoisen pienoiskasvihuoneen suojissa ja nyt noista silmuista tippuu vettä. Voin tehdä nopean diagnoosin: tulee kuivia kurpitsoja, koska kaikki nesteet vuotivat jo heti alussa ulos.

Samoille lauteille meni muutkin kylvökset. Melkein unohdin ne sinne. Onneksi muistin yhtenä päivänä, että ovat varmaan jo kylpeneet tarpeeksi ja otin ohjeiden mukaan koko porukan huoneisiin, valoihin.  Herneet on vasemmalla ja ei näy juuri ketään. Kukkaset oikeanpuoleisina. Voi olla, että käyn ostamassa jotain oikeita taimia tuolta tarhalta. Ihan vaan varmuudeksi.

Anni on blogissaan esitellyt upeita pieniä farkkupussukoita, joihin hän on aplikoinut erilaisia kuvia. Minulla on noita käytöstä poistettuja farkkuja useita ja nyt oli ihan pakko tehdä joku pieni juttu. Kakkaran kukkia oli jäänyt brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyön jäljiltä aika paljon ja tähän sain mahtumaan muutaman. Nappipurkista löytyi ruukkunappi. Lähetin pussukan äidille, kyllä hän nyt ihmettelee, miten olenkin onnistunut kasvattamaan noin isot kukat pieneen ruukkuun! Suvun kuuluisin puutarhuri. Tietyistä syistä.

Takapuolella on kolikkotasku ja sivussa olevassa vaaleassa kangassuikaleessa lukee Saara eli äidin nimi. Se löytyi yhden kankaan hulpiosta.Lenksuna pätkä vetskaria ja vetoketjua vedellään pätkästä kengännauhaa. Rajua kierrätystä.

Purjehtijalle sopiva pussukka, johon ei mahdu purjeita, köysiä eikä edes merikorttia. Mutta voihan sinne laittaa vaikka pienet kiikarit, joilla tihrustelisi merimerkkejä. Kuvassa on eteläviitta, jos et sattunut tietämään.

Puun takaa kurkki Pitkis-niminen mäyräkoira. Sillä on paistit mielessä.

Koiralle olisi paistit lähempänä kuin sen vanha nenä tajuaakaan. Pussukan toisella puolella jänöt istuskelee oksan suojissa.

Pienempi katsoo isompaa hieman ujostellen.

Minulle tuli nälkä ja heitin kalat pannulle! Näistä saisi kyllä aika värikkään sopankin.

Toisella puolella mokomat kalat kulkevat siiman ohi. En ollut tajunnut, että ongin matalassa vedessä ja koukku taisi olla pohjassa.

Tässä kolme pussukkaa yhdessä. Purjehtijan pussukassa on taustapuolella lippuja. Ulkona otetun Pitkis-pusskuan kuva on liiaksi valottunut. Siinä koiraparka esiintyy lähes valkoisena, mutta oikeasti hän on kauniin hiekan ruskea vaalein laikuin.

Kaikki on kooltaan noin 18 cm x 12 cm ja pohja 3, 5 cm. Tuumattuna 7 x 4,5 x  2". Pussukoissa on vuori, mutta ei mitään tukia sillä farkun lahkeet on aika jämäköitä ja aplikaatiot tukee, samoin farkun nurjalle puolelle kuvien kohteille silitetty tukikangas.

Auto on hoidossa, kun hieman kajautin sillä yhden tiilitalon kulmaan. Siksi otin fillarin, jolla muutoinkin ajelen mielellään ja hurautin Eurokankaaseen. Matkalle osui myös tämä vanha kivisilta, jonka päällä näkyy Helsingin ja Vantaan välinen rajaviitta. Ajelin siltaa pitkin Vantaan puolelle. Siellä on lähin Eurokangas. Ja nyt ompelemaan!

Vielä voi arvailla tuon edellisen postauksen kolikkokukkaroa tämän viikon loppuun asti.

Kauniita päiviä kaikille! Eritoten Päiville!