tiistai 19. toukokuuta 2015

heikoilla eväillä...

...taitaa lähetä minun kesä käyntiin.
Nyt on monessa seuraamassani blogissa siirrytty pihoille, parvekkaille ja kasvihuoneisiin. Olen tässä minäkin ryhdistäytynyt ja tökkinyt siemeniä multaan. Ostin semmoisen idätysmultapaketin, josta tuli 10 litraa multaa, kun sinne kaatoi 3 litraa vettä. Kätevää! Hankin myös pieniä maatuvia ruukkuja. Alkuvalmisetelut sujuivat hyvin. Kesäkurpitsan siemet ja herneet peittyivät multaan. Samoin jotkut tuntemattomat kukansiemenet. Olen kerännyt niitä viime syksynä jonkun naapurin aidanarosta yleiselle tielle tunkeutuneina. Vapaata riistaa, sanon minä. 


Tämä kuva ei liity näihin kylvöpuuhiin, mutta on hieman todistusaineisona siitä, että olen onnistunut säilyttämään joulusta asti muratin ja pääsiäisestä asti muratin seuralaisen, esikon. Siis vihreän osan, kukkia ei ole enää ollut aikoihin.


Kurpitsansiemenpussissa sanottiin, että pitää laittaa lämpimään, pimeään paikkaan. Laitoin saunaan ja sammutin valot. Kurpitsan alut vai idut vai mitä nämä pitkät huojuvat nyt sitten ovatkaan, ovat kyllä aika olmin näköisiä. On ihan mahdoton kuvitella, että noiden kelmeiden narujen päähän jonain päivänä kasvaisi ihana, pitkä, iso, keltainen kurpitsa! Tai peräti kolme! Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että taimen pitäisi olla matala ja paksu, semmoinen tanakka kaveri. Nämä minun tyypit on hieman toista maata. Mutta täytyy toivoa ihmettä, jos ne partsille vietyinä kylmässä kangistuvat ja lopettavat huojunnan. Samalla ehkä madaltuvat, sillä kylmässä kaikki pienenee. Taidan olla hieman myöhässä näissä istutuspuuhissa. Eipä hätää, luotan siihen, että meillä grillaillaan myöhäiskurpitsaa möksällä pimeinä syysiltoina. Siinäpä sitten varhaisperunan hehkuttajat saavat nenilleen! Kurpitsan siemenet on olleet semmoisen pienoiskasvihuoneen suojissa ja nyt noista silmuista tippuu vettä. Voin tehdä nopean diagnoosin: tulee kuivia kurpitsoja, koska kaikki nesteet vuotivat jo heti alussa ulos.


Samoille lauteille meni muutkin kylvökset. Melkein unohdin ne sinne. Onneksi muistin yhtenä päivänä, että ovat varmaan jo kylpeneet tarpeeksi ja otin ohjeiden mukaan koko porukan huoneisiin, valoihin.  Herneet on vasemmalla ja ei näy juuri ketään. Kukkaset oikeanpuoleisina. Voi olla, että käyn ostamassa jotain oikeita taimia tuolta tarhalta. Ihan vaan varmuudeksi.


Anni on blogissaan esitellyt upeita pieniä farkkupussukoita, joihin hän on aplikoinut erilaisia kuvia. Minulla on noita käytöstä poistettuja farkkuja useita ja nyt oli ihan pakko tehdä joku pieni juttu. Kakkaran kukkia oli jäänyt brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyön jäljiltä aika paljon ja tähän sain mahtumaan muutaman. Nappipurkista löytyi ruukkunappi. Lähetin pussukan äidille, kyllä hän nyt ihmettelee, miten olenkin onnistunut kasvattamaan noin isot kukat pieneen ruukkuun! Suvun kuuluisin puutarhuri. Tietyistä syistä.


Takapuolella on kolikkotasku ja sivussa olevassa vaaleassa kangassuikaleessa lukee Saara eli äidin nimi. Se löytyi yhden kankaan hulpiosta.Lenksuna pätkä vetskaria ja vetoketjua vedellään pätkästä kengännauhaa. Rajua kierrätystä.


Purjehtijalle sopiva pussukka, johon ei mahdu purjeita, köysiä eikä edes merikorttia. Mutta voihan sinne laittaa vaikka pienet kiikarit, joilla tihrustelisi merimerkkejä. Kuvassa on eteläviitta, jos et sattunut tietämään.


Puun takaa kurkki Pitkis-niminen mäyräkoira. Sillä on paistit mielessä.


Koiralle olisi paistit lähempänä kuin sen vanha nenä tajuaakaan. Pussukan toisella puolella jänöt istuskelee oksan suojissa.


Pienempi katsoo isompaa hieman ujostellen.


Minulle tuli nälkä ja heitin kalat pannulle! Näistä saisi kyllä aika värikkään sopankin.


Toisella puolella mokomat kalat kulkevat siiman ohi. En ollut tajunnut, että ongin matalassa vedessä ja koukku taisi olla pohjassa.


Tässä kolme pussukkaa yhdessä. Purjehtijan pussukassa on taustapuolella lippuja. Ulkona otetun Pitkis-pusskuan kuva on liiaksi valottunut. Siinä koiraparka esiintyy lähes valkoisena, mutta oikeasti hän on kauniin hiekan ruskea vaalein laikuin.


Kaikki on kooltaan noin 18 cm x 12 cm ja pohja 3, 5 cm. Tuumattuna 7 x 4,5 x  2". Pussukoissa on vuori, mutta ei mitään tukia sillä farkun lahkeet on aika jämäköitä ja aplikaatiot tukee, samoin farkun nurjalle puolelle kuvien kohteille silitetty tukikangas.


Auto on hoidossa, kun hieman kajautin sillä yhden tiilitalon kulmaan. Siksi otin fillarin, jolla muutoinkin ajelen mielellään ja hurautin Eurokankaaseen. Matkalle osui myös tämä vanha kivisilta, jonka päällä näkyy Helsingin ja Vantaan välinen rajaviitta. Ajelin siltaa pitkin Vantaan puolelle. Siellä on lähin Eurokangas. Ja nyt ompelemaan!
Vielä voi arvailla tuon edellisen postauksen kolikkokukkaroa tämän viikon loppuun asti.

Kauniita päiviä kaikille! Eritoten Päiville!

19 kommenttia:

  1. Olet sentään yrittänyt kasvattaa jotakin; minä jätin suosiolla väliin :) Hienoja kukkaroita taasen.

    VastaaPoista
  2. Eikö se ollut se puutarhakauppiaan unelma, että asiakas käy ensin ostamassa siemenet, sitten taimet ja syksyllä valmiit kasvikset. Mnä olen jättänyt tuon ensimmäisen siemenvaiheen väliin.Tuloksista en sano vielä mitään.

    VastaaPoista
  3. Niin kivoja on taas sun pussukat!!!! ja hyvä tarina kaikilla.
    Samanlaisia kokemuksia minulla on istutuksista ja olenkin päätynyt taimien ostoon. Tosin tänä vuonna kokeilin istuttaa paprikaa siemenestä ja nyt taimet ovat melko hyvän näköisiä mutta tosi pieniä verrattuna puutarhan vastaavanlaisiin.
    Kirjoituksessasi pisti silmääni lause: kylmässä kaikki pienenee??:) miten niin? minä kun olen ymmärtänyt että kylmä kangistaa......
    No miten vaan:) Erityisesti ihailin mäyräkoirapussiasi. Sellainen sopisi niin hyvin siskolleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikain kertomaa, en minä sitä muuten olis tienny.

      Poista
  4. Suosittelisin valohoitoa kylvöksillesi, sanottiin ohjeessa sitten mitä tahansa. Voi tota mielikuvitusta. Ihania applikaatioita. Farkkukangashan on muuten äärimmäisen tylsä. Ihana kuva vanhasta sillasta.

    VastaaPoista
  5. Oi että on hania pussukoita. Mie en ole yrittännykhään kasvattaa mitään :)
    Tai meinasin jos kokkeilee kukkapurkissa valkosipulin kasvatusta :)

    VastaaPoista
  6. Ooh taas hauskoja pussukoita, joiden pinnassa seikkailee kaikenlaista väkeä! Kyllä olet ahkera. Se oli ikävää, että kajautit seinään, mutta se taas oli kiva lukea, että Eurokangas on pyörämatkan päässä.

    VastaaPoista
  7. Samanlainen taimien kasvattaja taidat olla kuin minä :) Nykyisin ostankin usein valmiiksi esikasvatettuja yrttejä. Kauniita pussukoita kaikki, olet ollut todella ahkera!

    VastaaPoista
  8. Oikein kivoja farkkupussukoita. Minäkin olen purkanut farkkuja ja kaksi essuntekelettä on ompelun alla.

    VastaaPoista
  9. Farkut ovat saaneet ihastuttavia uusia muotoja.

    marjoriitta

    VastaaPoista
  10. Aivan ihania pussukoita! Sinulla on tuota taiteilijan vikaa. Miten keksitkin tuon ongen ja kalat... IHANA!!!

    VastaaPoista
  11. Mainioita pussukoita kivoilla kuvilla!!! Näyttää ihan meikäläisen istutus touhulta...heh hee...

    VastaaPoista
  12. Ehkä ne taimiparat vielä tanakoituvat aurinkoa saadessaan. Ainakin tuo äitisi pussukan kukkaviljely on onnistunut hienosti.Jälleen kerran taas hilpeä kirjoitus ja pussit ihan hurjan hauskoja

    VastaaPoista
  13. Taas niin ihania pussukoits, ja ihanat tarinat tekevät niistä vielä erityisempiä.
    Ei saisi nauraa toisen vshingoille, mutta tiiliseinälause sai jotenkin hymyn huulille - voin kuvitella tilanteen mielessäni. Toivottavasti saat autoksi entistä ehompans takaisin hoidosta....

    VastaaPoista
  14. Taas niin ihania pussukoits, ja ihanat tarinat tekevät niistä vielä erityisempiä.
    Ei saisi nauraa toisen vshingoille, mutta tiiliseinälause sai jotenkin hymyn huulille - voin kuvitella tilanteen mielessäni. Toivottavasti saat autoksi entistä ehompans takaisin hoidosta....

    VastaaPoista
  15. Osaat tehdä niin lystikkäitä pusseja ihan mistä tahansa! Se on kyllä mukavaa, toiset saamme fiilistellä ja ihastella sitten niitä. Lisäksi tarinat höystää niin hurmaavasti!
    Haasteellisesti aloitit sitten siemenistä, respektiä, minä olen luovuttanut jo sen vaiheen...ostan taimina.
    No mitä se tiilitalokin oli kasvanut sinun reitillesi, terveisin nimimerkillä parkkiluolassa kasvaa pylväitä.

    VastaaPoista
  16. :). Suvun kuuluisin puutarhuri, taas :). Miten se mokoma tiilitalo tuli tiellesi, eikö osannut väistää mokoma??? Niin ihania pussukoita taas niin hauskoilla tarinoilla höystettyinä!

    VastaaPoista
  17. Kyllä ne taimet siitä vankistuvat, malta vaan hetki! Ihana silta ja pussukat! Hyvä löytö tuo ruukkunappi! :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!