aina mulle jää

päälle joku ompelu. Nyt nuo farkujen lahkeista tehdyt pikkupussukat. Minun pitäisi tehdä ihan jotain muuta, mutta mieleen tulee kevään kukkaset ja sitten niitä on päästävä laittamaan farkun pintaan. Ihan noin tyyliteltyjä kukkia en ole tainnut nähdä luonnossa, mutta aika luonnottomia nämä tekeleet muutenkin on.

Samalla siinä tuli vahingossa leikattua toisenkin pussukan osat ja sen pintaan pääsi muikeasti hymyilevä koira. Seuraavalla koiralla täytyy kyllä olla korkeammat käpälät. Ei minulla mitään mäyräkoirakenneliä ole. Kukkasia oli alunperin neljä, mutta joku on käynyt katkaisemassa oikeanpuolimaisen kukan.

Toiselta puolelta paljastuu kukankatkoja. Pieni pupu on jyrsinyt sen poikki ja äidin ilme on ei-niin-iloinen. Nämä eivät missään nimessä ole pahamaineisia citykaneja, vaan arvostettuja ja kunniallisia Katujäniksiä. Niiden kaukaiset isoisät olivat metsäjäniksiä, mutta osa niistä kyllästyi pyörimään niissä karhumetsissä ja lähtivät sitten vaeltelemaan ja päätyivät Helsinkiin. Niistä kehittyi vuosien saatossa ihan oma alalajinsa ja samanlaisia Streetrabbittejä asuu Los Angelesissa, Lontoossa ja Duplinissa. 

Ylemmän pussukan toisella puolella koiranpentu katsoo kummissaan lähemmäksi hiippailevaa kissaa. Pentu on ihan hämillään, koska se tapaa kissan ensimmäistä kertaa elämässään. Ja ihan totta, koiranpennut usein istuu just noin, takajalat levällään, vähän kuin lattialla istuvat lapset.

Näyttely on purettu ja tässä joitain pussukoita. Tuo salmiakkikuosi oli saanut veden herahtamaan useamman kielelle. 

Yläportaalla isompi meikkipussi. Siinä on vetoketjun vetelyä helpottamassa tuommoinen pieni namu. Samalla mallilla tein kirjanmerkkejä. Jokainen avajaisissa käynyt sai ottaa mukaansa  oman suosikkikarkin paperista tehdyn kirjanmerkin. Alemmalla portaalla on kirjankannet, joista roikkuu nauhan päässä Budapest-karkin paperista tehty kirjanmerkki. Kirjan kannsien sisällä on tyhjä kirja kirja, jonne voi kirjata ylös kaikkein makeimmat jutut.

Meikkipussin pohjan kulmiin laitoin kangasta vahvistukseski.

Tämä karkkipussi sai uuden elämän kehyskukkarona. Taitaa olla elämäni toinen kehyskukkaro, eikä yhtään edellistä helpommin syntynyt. Siis tuo kehyksen kiinnitys. Mutta nyt maltoin mieleni, enkä hakannut vasaralla, vaan käytin pihtejä ja pehmustetta niiden ja kehyksen välissä.

Samoja örvelöitä toisella puolella.

Pieni pöytäroskis ja tietenkin täynnä karkkipapereita! Roskiksen sisus on muuten kerniä, vaikka sitä nyt ei tietenkään edes näy. Sanopa vaan.

Roskaglamouria! Iltalaukut on kyllä ihania. Ylimmän sini-turkoosi-valkoisen karkkipaperit sain serkultani, kun hän oli ostanut tuliaisnamuja Abu Dabin lentokentältä. Eli toista samanlaista iltalaukkua ei melko varmasti tule vastaan. Sini-kultainen laukku on Fazerin isojen konvehtien käärinliinoja. Ehdottomasti oma suosikkini. Siihen laitoin vielä koristeen esittämään nappia. Näiden kahden laukun kiinnitys tapahtuu magneettilukolla. Kultakiiltoinen Baileys-laukku on  enemmänkin discoversio. Siinä on vetoketju ja ohut olkahihna.

Molemmissa iltalaukuissa on vetoketjullinen tasku, jonne saa kortit ja rahat talteen. 

Laitan joskus toiste lisää kuvia. Vaikka niistä laukuista ja muista. 

Kesäisiä ilmoja kaikille!