kiihkeä raportti

 Makeimmat jutut ensin, eli kaunis ja ihan liian hyvä suklaa! Tämän paksun ja melkein A4 kokoisen levyn saimme työpaikalle. Siinä ne vuoden viimeiset päivät menikin mukavasti suunseutu suklaassa. 

Useana vuonna minulla on ollut täällä blogissa joulukalenteri, jossa joinain vuosina luukku aukesi jokaisena aamuna, toisina taas harvemmin. Nyt ei auennut ollenkaan, ei ollut yhtään sellaista fiilistä, että hip-hei, nyt kalenteria tekemään! 

Sen sijaan sain aikaiseksi seinälle ripustettavan kalenterin, jonka jokaiseen lahjapakettiin voi laittaa pienen yllätyksen. Tosin itse hieman enemmän toiminnan ihmisenä laittaisin paperille vihjeen, mistä kannattaa yllätystä etsiä. Pienelle lapselle voisi piirtää asunnon pohjapiirustuksen ja siihen jalanjälkiä, joita pitäisi seurata. Ei tietenkään suorinta tietä, vaan hieman kierrellen vaikka saunan kautta! Kalenterin monesta lahjasta jäi puuttumaan numero, kun ei ollut käyttötarvetta. Kalenteri on 50 x 50 cm.

Teen varmaan kaksi kertaa vuodessa näitä hengenpelastajia! Kivoja pieniä juttuja, joita voi laitella vaikka kirjekuoreen tai tunkea naapurin postilaatikkoon. Ellei sitten halua itse olla kuin joulukuusi täysissä valoissa tuolla pimeydessä.

Ehkäpä alan laittamaan niitä salaa ihmisten takkeihin! Junassa, bussissa, kaupan jonossa ja ties missä! 

Sulo sai joululahjaksi uuden, entistä isomman pallon. Vanha on taas pesukonetta vailla. Uudesta en tiedä, mahtuuko edes koneeseen.

Joulun olinkin oikein hyvässä flunssassa eikä jouluruoat maistuneet miltään. Ihan sama, oliko suussa kinkkua vai bataattilaatikkoa, maku oli sama eli mauton. Suutuntuma antoi hieman vihjeitä siitä, mitä sinne höpöttimeen oli joutunut. Mutta tavallaan kivaa sekin, siis kipeily. Heräsin ja vähän ihmettelin, sitten menin jo nukkumaan herätäkseni taas hieman haahuilemaan. Ainoa jouluruoka, jonka tein, oli kylmäsavulohikääryleet. Olen jo vuosia sitten päättänyt, että se on se jouluruoka, joka pitää aina olla. Ilman lohirullia ei joulu ole joulu. Leivoin itsellekin yllätyksenä aattoiltana joulutorttuja. Teki mieli kahvin kanssa jotain. No olisi voinut jäädä leipomatta, maistuivat pahvilta. Olisi minulla ollut parikin kaunista pientä pahvilaatikkoa, tortut ei olleet edes kauniita.

Jonain päivänä virkosin ja ompelin pienen koiratyynyn ihan vaan siitä ilosta, että olin pystyssä ja tein mitä huvitti. En esim. pahasti kesken olevaa mysteerityötä.

Ennen joulua tein ystävän toiveesta avainkoteloita. Näyttävät nukkien kahvipannujen myssyiltä.

Joululahjoiksi ompelin muutamia pussukoita. Vihaan edelleen tuota sanaa, mutta ei ole parempaakaan. Kukkaro on pieni, kuten kuvasta näkyy, sisälle sopii kortit ja jokunen kymppi. Jos sattuu olemaan. Isompi oli muistaakseni noin kaksikymmentäviisi senttiä leveä ja alle kaksikymmentä korkea.

Imatran reissulta mukaan pääsi pieni punainen hippo. Aika kaukaa haettu, kun olisin sen ihan tuosta naapuristakin voinut hankkia. Filantropiaa tuettu kympillä. Vihreä jouluhirvi on omien kätten töitä. Vähän niinkuin vahtii tuota Keniasta asti matkannutta hippoa, ettei vaan karkaa karsinastaan.

Olen varautunut hyvin tulevaan.

Tiedän mihin mennä ja milloin.

Tosin vielä en ole mitään tähän ihanaan

seinäkalenteriin laittanut, on niin tuore vielä.

Mira Malliuksen piirtämä.

Tuo villisika on aika raju aloitus vuodelle, mutta eiköhän se siitä 

kevättä kohden kevene.

Ai missä se kiihkeys? No ei sitten niin missään! : D

Erinomaista vuotta 2018!