Tämä taitaa olla...

vuoden ensimmäinen toilari miehelle. Toivomuksena oli sininen väri ripauksella oranssia ja saamansa pitää. Ehkä pari muutakin väri pääsi mukaan, mutta ei sitä nyt aina voi saada ihan tasan mitä haluaa. 

Farkkukangas ei ole oikeaa farkkua, vaan tilkkukangasta. Työhön piti saada tupatuksi S-kirjan ja sitä varten tein tuon taskun, johon se istuikin hyvin. Siellä voi pitää vaikka kampaa, jos on vielä hiuksia päässä. Jos ei ole, niin laittakoon haavapyyhkeitä. Ne on tarpeellisia etenkin, jos ajaa parran vaahdolla ja veitsellä. Semmoinen jännityksen ystävä.

Toisella puolen samoja kankaita, paitsi enemmän oransseja.

Sisuskalut ovat kunnossa. Molemmilla puolilla samanlaiset taskut.

Pohja melkein 8 senttiä leveä, korkeus 20 senttiä ja leveys 27 senttiä.

Tikkasin hieman farkkufiiliksellä. Jotkut tikkaukset ovat sinistä vaihtuvanväristä ja toiset oranssia vaihtuvaa. Oikeasti olen aika kyllästynyt vaihtuvanvärisiin tikkauslankoihin. Ainakin nyt. Voi olla, että viikon päästä pidän niitä parhaina mahdollisina joka paikkaan.

Hieman pääsiäisfiilistä pupun avulla. Tyttären tekemä joskus lapsena. Söpö. Pupusta voikin loikata toiseen keväiseen juttuun.

Se ei ole ihan tämä. Sain äidiltä joulukukaksi ihanan istutuksen. Siinä oli tuo hengissä oleva muratti ja sen vieressä hyasintti sekä joku meihikasvi. Sanon meihikasvi vaikka se voi olla joku muukin esim. kaktus. Ihan kivan näköinen sekin oli.

Hyasintti kuoli, kuten sen kuuluukin kuolla. Poistin sen heti kuoleman jälkeen kuvioista. Tämä outo viherkasvi, jonka äiti sanoi säilyvän hyvvin, alkoi jotenkin vetäytyä sisäänpäin ja lopulta se oli muuttunut hieman kuivuneen auringonkukan näköiseksi muumioksi tai kävyksi. Voi miten se olikin kevyt, kun nostin sen pois! Ihan kuin ilmaa vaan.

Ja katsokaapas nyt! Ostin perjantaina kaksi kevätesikkoa, mutta eihän tuohon mahtunut kuin toinen.  Valitsin keltaisen muratin kaveriksi.

Siinä ne nyt kököttävät ikkunalaudalla molemmat. Kun kerroin äidille, että olen ostanut kevätesikkoja, hän sanoi heti, ettei ne kestä kovin kauaa. Höpö höpö, sanon minä. Molemmat on vielä hyvinkin hengissä. Valkoisessa oli aamulla jonkunsortin tokkuraisuutta, mutta annoin virvoittavaa vettä ja siitäpä hän suoristi itsensä täyteen loistoon.  Kiva katsella näitä kevätkukkia, kun ulkona on satanut lunta ja räntää koko kamlan päivän. Ihan itkettä, kun just ollaan vaihdttu itsemme kesäaikaan. Pidän verhot kiinni ja leikin kesää, kun on se aikakin.

räsymattoja

Minusta kakki räsymatot ovat aivan ihania. Sekä uudet että vanhat. Jos asuisin jossain valtavan suuressa talossa, hankkisin ne matonkutomispuut. Tietenkin olisin jostain oppinut käyttämään niitä niin, että syntyisi toinen toistaan hienompia mattoja. 

Tässä vaiheessa, kun ei ole niitä kudontapuita eikä juuri taitojakaan, täytyy tyytyä "vähän sen näkösiin" juttuihin. 

Tulin iloiseksi, kun silmiini osui tämä räsymattoinen tukeva puuvilla. Näin sen samantien pinkeinä farkkumallisina shortseina, joiden lahkeensuut jätetään huolittelematta ja hieman jopa puretaan niin, että lankoja pikkaisen roikkuu. Tämän idean annoin ihan ilmaiseksi myyjälle, joka oli nuori, notkea ja pitkäsäärinen huitukka. Hän innostui ideasta ja mallaili kangasta vyötäisilleen. Täti-ihmisenä pidättäydyn kaikista mikroshortseista. Toinen näky oli tämä pieni veska solmittuine hapsuineen. Semmoisen voi täti-ihminenkin tehdä. Kivan näköinen yksiväristen vaatteiden kanssa. Luulisin.

Kalalangasta vielä hupsuhapsu vetskarin pienen vetimen käyttöä helpottamaan.

Kun nyt tälle räsymatto tielle lähdettiin, niin läväytetään kaikki peliin! Aloin tehdä itselleni "räsymatto villatakkia". Innoituksen sain Sanna Valtasen Jämälanka kirjasta. Siinä on ohjeet räsymatto tunikaan, mutta en minä sellaista halua. Villatakin tahdon minä. Tämän valmistumisella ei ole mitään aikarajaa, ehkä syksyksi tai ens vuonna. Lankoja löytyi omasta varastosta kasapäin, mutta ainahan siinä käy niin, että jotkut kauniit, kirkaat värit loppuu kesken. Hieman olen ostanut kirppiksiltä pieniä nöttösiä. Valmiina on takakappale ja etukappaleet jo kainaloissa! Olen ollut aika ahkera tämän kanssa ja siksi epäilenkin, että innostus saataa hiipua piakkoin.

Yhdet Räsymattosukat on valmistuneet, siis neulomisen osalta. Kaikki langanpäät on päättelemättä. 

Tässä kaikki yhteiskuvassa, semmoisessa perhepotretissa.

Myös Ukko-koira halusi perhepotrettiin uuden pikkukoiransa kanssa. Veikkaan, että pikkukoiralta irtoaa kohta kieli tai korva, ne on Ukon mielestä hyviä kantokahvoja. 

Aurinkoisia päivä!

kottarainen bongattu!

Enpäs olisi uskonut, että kottaraiset ovat jo tulleet! Eikös siinä lorussa sanota, että "kuu kiurusta kesään, kottaraisesta kotvasen..."

Jos viime vuonna kottaraiset oli toisen näköisiä, niin tänä kesänä ne on tällaisia. Ne on vaihtanut vaatteita talven aikana. Tarkemmin sanottuna nämä ovat helmikottaraisia.

Siinä on äitikottarainen alimmaisena ja lapsi siinä sylissä. Lapsi on hieman ujo ja arastelee. Se on vetänyt jalat "sisään". Linnut ujostelee sillä lailla. 

Ensin tein yhden viinirypäle-veskan, sitten muutaman lisää ja olin jo ihan viinirypäleissä. Sitten törmäsin  naama happamana sitruunakankaaseen ja sitä syntyi sitruuna-veskan.

Sitruuna olikin raikas, kirpeä ja oikein hyvä, joten tein niitäkin lisää.

Kaikissa on vuori ja yksi sivutasku. Kokoa on noin 14,5 cm x 19 cm. Olkahihnan saa irti, joten pikkuveska muuttuu käden käänteessä laukkuun laitettavaksi tärkeiden tavaroiden säilytyspaikaksi. Hihna on sen verran pitkä, että sen voi laittaa olan yli.

Viime viikolla oli taas novellikoukku Pukinmäen kirjastossa ja olin siellä sukankutimeni kanssa. Kristiina oli myös ja minä sain häneltä tällaisen ihanan Marimekon Lappuliisa-kankaan! Ihan iso pala. Kiitos Kristiina! 

Sain häneltä myös karkkipapereita. Ihania, paljon semmoisia mistä en osannut edes uneksiakaan. Menkää tekin Novellikoukkuihin, jos suinkin mahdollista. Tekin voitte saada jotain tai jos ette saa, niin matkalta voi löytyä vaikka jokunen karkkipaperi.

Aika paljon on tullut ommeltua. Joku muu on ommellut vielä enemmän, raivostunut kieroista saumoista ja heittänyt koneensa pusikkoon! Kauhea ihminen.

Viikonloppua!

Iloista meininkiä...

ainakin tässä "Pikkunaisia"-veskassa.

Olen jo pitkään katsellut tuon lähi-Fidan käsityötarvikkeiden osastoa ja toivonut löytäväni jonkun kauniin tai hauskan risti- tai jokupisotyön. Eilen kaupunkimatkan päätteeksi onni potkaisi! Tämä jonkun ihanaisen vinopistoilla tekemä pupu hyppäsi melkein syliini.  Näin se samantien osana pientä laukkua.

Veskan takapuoli on tuota vetoketjun yläpuolella olevaa ruutukangasta. Vetoketjuun laitoin punaiseen nauhaan pienen palleron, josta voi kiskaista vetskarin auki.

Vuoreen (sininen) kiinnitin pienen vaalean taskun. Tuo ruutukangas on taskunsuu.

Annoin veskalle nimeksi Pikkunaisia, koska aika harva isonainen suostuisi tätä käyttämään. Hihna saattaa vielä muuttua. Tuo letitetty ei oikein vakuuta minua ja varmaan surautan siihen ihan tavallisen sinisetä kankaasta.  Veskan koko on 15 cm x 18 cm, suurin piirtein. 

Olin aamulla tyttären korismatsissa ja ottelun päätytyyä tyttären poikaystävällä oli yllätys. Hän tuli matsiin hieman myöhemmin ja syykin selvisi. Hän oli käynyt salaa kukkakaupassa ja kaivoi jostain takkinsa uumenista kimpun ruusuja ja jakoi koko joukkueen naisille ruusut. Naisten ilmeet olivat tosi iloiset ja yllättyneet, taisi siellä jollekin tulla muutama kyynel silmäkulmaan. Pelaajia oli vain 8 ja ruusuja 10. Myös minä ja toinen katsomossa istunut äiti saimme ruusut.  Aikamoinen prinssi, kyllä tuollainen kelpaa vävyksi! 

Saamani punainen ruusu näyttää kuvassa sekavalta, mutta oikeasti on oikein kaunis!

Näiden ruusujen kera 

Oikein hyvää Naistenpäivää!

Myös pikkunaisille!

tilbehör-veska, sisko ja sen veli

Torstain Yle-vierailulla yhdellä ompelijalla oli hauska pieni farkkukankainen olkalaukku, jossa hänellä oli vaikka mitä. Lean Neula ja puikko -blogissa on kuva tästä laukusta.  Itsekin otin kuvan, mutta ehkä olen sen poistanut, kun en löydä. Eilen olin tyttären kanssa syömässä paikallisessa nepalilaisessa ravintolassa. Siinä syöminkien ohessa hän kertoi, että hänellä on farkkupulma, koska kahdet farkut on niin huonokuntoisia, ettei voi enää käyttää ja ne on menossa roskiin. Meillähän on karkkilakon lisäksi tämä vaatteiden ostamiskielto voimassa aina tuonne huhtikuun lopulle asti, siksi tilanne on aika paha. Onneksi se housuhätä tuli puheeksi, kotimatkalla poikkesin hänen roskispussia dyykkaamaan. Löytyi kahdet farkut, vyö ja pusero, jonka puran kaavoiksi. Taisi olla muutakin tarpeellista. Siis se pussi oli vielä hänen kotonaan.

Eilen illalla sitten aloin leikkelemään toisia farkkuja ja syntyi tämmöinen pieni veska, nimeltään Tilbehör-veska. Korkeus 20 ja leveys 19 cm. Tästä tuli aika ihana. En jaksanut tehdä farkkukankaista olkahihnaa, kun kaksi neulaa katkesi jo laukun ompelussa. Onneksi löytyi tuommoista pizzapaikan pöytäliinaa muistuttavaa ruutunauhaa. Nauha on leveää, mutta taittelin sopivaksi ja ompelin reunat. Laitoin ihan pienen palasen huvikseni veskan alanurkkaan ja merkinomaisen palasen vasempaan reunaan. Ja tästä innostuneena miehenikin antoi yhdet farkut silputtavaksi ja ommeltavaksi. Eli laukkumateriaalia on!

Tästä kuvasta avautuu hieman laukun sisältö: yksi tasku, punainen nyöri vaikkapa avaimia varten ja  langanpätkä.

Etutaskussa voi pitää kännykkää ja pikkutaskussa pieniä salaisia asioita.  Vetoketjua kiskotaan punaisista naruista ja sen pienistä sinisistä palleroista.

Tässä ovat Sisko ja sen Veli. Minua hieman sieppaa, kun tuo Veli on taas könynnyt ittensä Siskon päälle. Yrittää varmaan kaataa sitä. Olen aikaisemmin tehnyt liki samanlaisen, mutta isomman pussukan. Näissä on se vetoketju tuolla syvemmällä. Aika vaikea homma, en tee enää, ainakaan ihan heti. 

Nämä ovat sopivia penaaleiksi. Korkeus 12 cm, pohja melkein 7 cm ja leveys ylhäältä 24 ja alhaalta 18 cm. Veli on näköjään ahminut kaikki kynät ja sisko saa taas nähdä nälkää. 

Aina pitää tapella. 

Toivottavasti huomenna paistaa aurinko kaikille! Jos ei, niin hyvän mielen saa siitäkin, kun käy allekirjoittamassa www.uhanalainen.fi sivulla vetoomuksen konduktöörien puolesta.

vierailuja ja minikäsityö

Kävin eilen Pukinmäen kirjastossa vilkaisemassa käsityölehtiä, kun on aikomus tehdä hame. Mitä ihmettä! Kirjaston näyttelyvitriini oli täynnä patalappuja. 

Nämä moniväriset pyörylät ovat Reija Ypyän intohimon tuotoksia. Hän ei osaa katsoa telkkaa, etteikö samalla syntyisi virkkuuta. Virkkuuta syntyy myös matkoilla, junissa ja lentokoneissa.

Kaksi patalappua oli vitriinin ulkopuolella ja niitä pääsi sitten tutkimaan tarkemmin. Lappujen päällä oleva nauha on se, joka muodostaa tuon spiraalin. Ensin hän virkkaa noin kolmella langalla pari metriä pitkän ketjusilmukkapötkön. Siitä soirosta sitten syntyy pintaa kiinnittämällä pylväillä soiroa pyöreään muuotoon. Taustapuolen Reija virkkaa ulkoreunasta sisustaa kohti pelkillä pylväillä kavennellen tarvittaessa. 

Patalapuilla oli myös nimet ja niihin liittyy tarina.  Näin Reija Ypyä kertoo Railin synnystä:

"Matkasin marraskuussa venäläisellä pikkubussilla Muurmanskiin, Jäämeren rannalla olevaan "rujoon kaunottareen". Niin pitkään kuin valoa riitti, virkkasin." 

Näyttely on esillä Pukinmäen kirjastossa 23.3.2015 asti eli jos olet aikeissa osallistua seuraavaan Novellikoukkuun 11.3.2015 klo 18, ovat laput nähtävissä. Tuolla aiemmin olin laittanut väärin Novellikoukkupäivän. 

Myöhemmin illansuussa Tilkkukilta Syyringin porukoissa pääsin tutustumaan YLE:n puvustamoon. Siinäpä vasta paikka! Olisin voinut jäädä sinne vaikka viikoksi, mutta minulla oli ohjelmassa vielä teatteria siskon kanssa.

Mekkoja, puseroita, t-paitoja, housuja prässeillä ja ilman, hattuja naisille, hattuja miehille, huiveja, käsilaukkuja, tanssipukuja, päällystakkeja, jakkuja...... loputtomasi.

Ihania naamioita ja irtopäitä, myös Ossi Ahlapuron pää. Peruukkeja, partoja ja viiksiä monissa väreissä ja malleissa.

Nyt puvustamossa oli kovaa sutinaa, koska työn alla oli lauantaina tuleva UMK:n finaali. Siihen tarvitaan ihan mielettömät määrät asuja ja kaikenlaista muutakin, mitä ihan taviskatsojana ei voi tajutakaan.

Hyvin sopi viikset oppaallemme. UMK:ssa katsoja voi hämmästyä, kun juuri tullut twiitti onkin jo kohta jonkun päällä olevassa t-paidassa tekstinä. Siinä on aikamoista nopeutta tuotannossa. Kannattaa twiitata, ei voi tietää vaikka juuri sinun twiitti päätyisi t-paitaan.

Aika näpsäkän näköinen masiina. Tuolla tasolla olisi kiva pyöritellä tilkkutyötäkin.

Kuljimme läpi erilaisten huoneiden ja kuten oppaamme jo alussa sanoivat, paikka saattaa tuntua sokkeloiselta. Ei tosiaan pelkästään tuntunut, vaan se oli ihan kamala labyrintti. En varmasti olisi löytänyt sieltä ilman apua ulos. Jos olisin jotenkin onnistunut unohtumaan tuonne yksin, se olisi ollut vaan kivaa. Olisin jäänyt yöksi vaikka tuon suden ja rotan luokse. Useiden pukuja täynnä olevien huoneiden lisäksi näimme ompelimon, touhuhuoneen, jossa painetaan mm. twiitti-paidat ja tatuoinnit, sotketaan tarvittaessa vaatteita ym, pesutupiakin taisi olla kaksi, värjäämö, peruukkihuone ja huone, jossa tehtiin irtoneniä ja naamanpalasia. Varmaan unohdin jotain. Jouduin lähtemään teatterin takia muita aikaisemmin pois, joten en tiedä mitä kivaa he vielä näkivät. Minut saatettiin sieltä sokkelosta ihan ulko-ovelle asti.

Miljoonat kiitokset tästä tutustumiskäynnistä. Paikka oli kiinnostava ja siellä oli jotenkin kodikas tunnelma. Haluan sinne takaisin tekemään vaikka uuden nenän. Tai korvan.

Tänään oli aurinkoinen päivä ja otin fillarin esiin.

Polkupyörän avaimia varten ompelin äsken kotelon. Aiemmin ne vaan roikkui jonkun kettingin päässä. Nyt niillä on ihan oma koti.

Avainkotelo toimii samalla tavalla kuin talo-malliset avainkotelot. Turkoosin värisestä "napsukasta" päästetään tai vedetään nauhaa, jonka toisessa päässä avaimet ovat.

Sain postissa Kardemummalta hieman namupapereita. En siis oikeastikaan syö itse namuja, eikä diapeetikkomiehinikään suostu niitä noin paljoa syömään. Joskus hän on tarpeen vaatiessa syönyt muutamia tiettyjä, joita just tarvitsin. Vasemman puoleiset kiiltopaperit ovat Kardemummalta ja kiltakaveriltani Claralta sain oikean puoleiset paperit. Nyt tarvitsenkin niitä aika paljon, joten hyvään tarpeeseen tulivat. Kiitos paljon!

Huomenna menen Wanhan Sataman kädentaitomessuille. 

Hyvää viikonloppua sinulle!