Voi kamalaa, miten sitä ihminen unohtaakaan kaikenlaista! Tuolla jossain aiemmassa postauksessa sanoin, etten ole koskaan ollut millään käsityökurssilla, vaan kylläpä olenkin. Tästä on aikaa noin 15 vuotta, kun meidän leikkipuistossa tädit pitivät joitain kertoja kestävän Steiner-nukke kurssin. Siellä tein tämän ahkerasti leikityn nuken tyttärelle. Hän antoi sille nimen Marja. Hän ei ole viimeaikoina käynyt kampaajalla, kuten huomaat.
Samoihin aikoihin olin työviksen nukketeatteri-kurssilla. Siellä teimme käsikirjoituksen lapsille tarkoitettuun esitykseen ja valmistimme myös nuket. Kaikki nuket olivat eläinhahmoja ja minulle arpa heitti tehtäväksi lohikäärmeen. Niillä nukeilla sitten esitimme jonkin tapahtuman yhteydessä täydelle salille jännittävän näytelmän. Hieman jännitti, koska yleisöä oli paljon, saimme hetkessä myytyä kaikki liput. Tein hirveän innostuksen vallassa ylimääräisenä kotityönä neitosen, joka siis ei ollut mukana näytelmässä. Molempien päitä varten tein muotit ties mistä ja muovailuvahasta ja sen päälle sanomalehtisuikaileita tapettiliisterillä monta kerrosta. Viimeisimmät kerrokset ovat silkkipaperia. Lohikäärmeen vartalo on täytetty superlonilla ja neitosen vartalo on myös samaa ainetta ja päällystetty sukkahousuilla. Hänen kädet ovat gernit-massasta ja jalassa mokkanahkasaappaat. Hieno lierihattu on kadonnut, joten aidosta hiuksesta (kiitos siskolleni!) tehty kuontalao on nyt paljaana. Pahemmin on käynyt lohikäärmeelle, siltä on kadonnut toinen silmä.
Lohikäärmeellä ei ole tonttulakki päässä, vaan punaisen harjan ylin osa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!