Kanalan ovet aukesivat ensi kertaa keväseen ja tipuset pääsivät haistelemaan ja hämmästelemään ulkoilmaa. Kaikki asettuivat ensin orrelle ihmettelemään avaraa maailmaa.
Siinä ne istuivat vierivieressä, kunnes joku ne säikäytti. Saatoi olla iso varis, joka siinä rääkäisi huvikseen. Syntyi kamala metakka ja osa kanasista lennähti lähellä kasvavaan puuhun turvaan.
Emo kuuli pikkuisten hätääntyneen kaakatuksen ja muutamalla määrätietoisella kotkotuksella kokosi porukan yhteen.
Kuten ehkä olet huomannut, saatan innostua jostain jutusta tosi paljon ja teen sitten niitä juttuja ihan tolkuttomasti. Nyt puraisi kanavillitys tai oikealta nimeltään munanlämmittäjävillitys. Kaava on viime vuoden Suuresta Käsityölehdestä 3/2008. Ohjeessa neuvottiin ompelemaan kana niin, että sisäpuolelle olisi tullut saumat näkyviin. Tein siistimmän version eli ompelin päällisen ja vuorin pitkulaisena putkena yhteen jättäen vuoren päähän kääntöaukon. Enkä tietenkään ohjeen mukaisesti tikannut päällistä, vanua ja vuoria yhteen. Vuori sai liehua vapaana kun tikkasin koneella koristeompeleita päälliseen ja vuoreen. Nyt näitä kanoja on 23, täytyy miettiä tarvitsenko enemmän. Ainakin ne on varmasti salmonellasta vapaita kanoja. Emokanan ohjeen sain Ingalta tilkkukurssilla. Sen täytteenä on yläpäässä vanua ja pohjalla riisiä. Riisin ansiosta se pysyy hyvin pystyssä kaarevasta pohjasta huolimatta. Niitä nyt ainakin teen muutaman lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!