sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kanalan kaunottaret

Ihan ensimmäiseksi kiitokset ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Ja muihinkin. Täytyy sanoa, että joskus ehkä teen tuon taulun näköisen peiton. Sitten kun saan kerätyksi täydelliset kankaat. Voi mennä ikuisuus. Tai enemmänkin.

Kauan, kauan aikaa sitten, kun olin mysteerikko eli mukana ryhmässä, jossa teimme Marittan  ohjauksessa blokki kerralaan peiton, Maalaismysteerin. Yksi blokeista oli kana. Minä ihastuin siihen kovasti, mutta muistan jonkun jättäneen koko kanan tekemättä. Ehkä hän oli allerginen höyhenille, munille tai koko kanalle.Jotkut myös pelkäävät kanoja. Minulle kana jäi muhimaan mieleeni ja nyt niitä tuli sitten tehtyä 20 kappaletta. Minulla on siis ihan hyvän kokoinen kanala! (Olen asunut lapsena jokun ajan lähellä maalaistaloa jossa oli kanala. Kävimme melkoisen tyhminä siskon kanssa heittelemässä niille kanoille kiviä ja joskus lepyttelimme niitä leivällä.) Ai niin, tein 21 kanaa, mutta yksi ei päässyt peittoon kun oli karkuteillä, mutta on sittemmin löytynyt. Oli mennyt kangaskoppaan munimaan. Jätin sen sinne omaan rauhaan.


Kanat orrella.


Kanat maassa.


Ja joskus hyppäävät pensaaseenkin.


On se vaan niin kumma, että aina joukossa pitää olla yksi uppiniskainen. Tämä yksi ei suostu menemään samaan suuntaan muiden kanssa, vaan loikkii omille teilleen.


Muut ovat jo kelpokanoja, vaan yksi on keltanokka. Se näyttää etenevän hyppimällä ja sillä on pilkkusilmät. Voisi luulla, että kyseessä on pilkkuhomeen (joskus jyvissä) aiheuttama sairaus, mutta ei ole. Pilkkusilmät ovat ihan tavallisia joillakin Pilkkusiipikanoilla ja joillain muillakin kanoilla. 


Muutamalla Helmikanalla on vihreät silmät ja sen takia ne ovat hyvin erityisiä. Tiedän, että niiden munista saa eniten kaikkea. Vitamiineja, kolestrooleja ja muita tärkeitä juttuja. Kappas vaan, hän on oikein vetäissyt saappaat jalkaan! Mokomakin hienostelija. Sen alapuolella oleva Kirjokana on yksi lemppareistani. Sen nimi on Mariska. Kaikilla on kyllä nimet, mutta en minä niitä tässä ryhdy esittelemään, menisitte vaan ihan sekaisin. 


Peiton tausta on pikkukukkaista, koska kanat pitävät niiden siemenistä. Siis sitten kun kukat kuihtuu ja niihin tulee ne siemenet. Siinä niille on sitten ruokakin valmiina. 
Työn nimi on Kanalan kaunottaret. Oikein muliinilangalla väkersin äitikanan ja pikkukanan sekä tikkukirjaimilla työn nimen ja vuosiluvun. Myös oman nimen,  mutta olen sen tuossa alareunassa peittänyt valkoisen kankaan suikaleella. Peitto on semmoinen torkkujan peitto eli kokoa on 48" x 64" ja sama senteissä 122 x 162,5 cm. Välissä on bambuvanu, kanat pitävät siitä enemmän kuin muista. Ja minäkin pidän, koska Tilkkutarhassa ei muuta ollut. Tikkaus vapaata konetikkausta, mallin nimi Munaus. Kanojen koivet ompelin vaihtuvanvärisellä tikkauslangalla, kenelle minkälaisetkin. Näistä koivista ei ole syötäviksi, ovat ihan lihattomia laihoja tikkujalkoja kaikki. Joidenkin herkkua on kanan koivet. Itse olen enemmän rintafileihminen.


Kuvat ehdin ottaa ennen tämänpäiväistä lumituiskua! Nyt ei voisi päästää peitosta irti, lähtisivät kanat lentoon. Tosin kanan lento on kuulemma lyhyt.


Joulukalenterissani olleen arpajaisten palkinnot ovat saapuneet voittajille. Laitoin pakettiin ekstrana pienen kukkaron ja pingviiniheijastimen. Pelkkä kassi olisi ollut aika tyhmä.


Aina silloin tällöin saan terveisiä näiltä rescue-koirilta. Ennen joulua tuli Denimiltä tervehdys oikein kuvan kanssa. Hän sai uuden hyvän kodin Kemistä ja on kotiutunut erittäin hyvin. Demin oli niin stadilainen kuin vain voi olla. Punavuoren hipsteri, joka tiesi kaikki stadin parhaat ruokaroskikset. Nyt hän peuhaa pohjoisen nietoksissa. Emäntä on neulonut Deminille ihanan punaisen pipon ja koira vaikuttaa niin tyytyväiseltä. Olen todella iloinen, että Marjo-Riitta on pitänyt tästä pikkuisesta todella hyvää huolta.  

Lumituiskuisin terveisin, 
Marle





30 kommenttia:

  1. Aivan ihania kanasia! Ja hyvä, että olet miettynyt tuon ruokapuolenkin valmiiksi, etkä laittanut esim. kivikangasta toiselle puolelle. Tuo eri suuntaan menevä kana voi olla kuitenkin se viisain ja omilla aivoillaan (vai miten meni se juttu kanan aivoista?) ajatteleva, kun ei mene virran mukana.

    VastaaPoista
  2. Voihan kanat, mikä ihana kanapeitto. Tuosta tulee hyväntuuliseksi tällainen vakavahkokin ihminen. Minäkin pidän bambuvanusta. Se sopii aivan oivallisesti peittoihin. Ei vuoda läpi eikä ole turhan jäykkä. Odottelen tässä, että pääsen ompelemaan jotain lintujuttuja piakkoin.

    VastaaPoista
  3. Kerrassaan ihana kanapeitto, tulin niin hyvälle tuulelle tästä jutusta! On se hyvä, että kanoilla on ruokaakin ja muutenkin ovat sopuisia, vaikka yksi joukosta vahvistaa poikkeuksen kulkemalla eri suuntaan. Mainio peitto!

    VastaaPoista
  4. Kanabokista minäkin tykkäsin mysteerityötä tehdessä:) sinä näemmeä ymmärsit hyödyntää sitä jatkoonkin;)
    Oivan nimen olet työllesi keksinyt, kaunottaria todellakin!

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana kanapeitto.Joku noista taapertaa aivan selvästikin pojantyttärieni viiden kanan joukossa.Näyttää niin tutulta! - Voi kun saisin pian kipsin pois kädestäni ,niin voisin tehdä muutakin kuin ristisanoja.- Hyvää alkanutta vuotta tulin pitkän taukoni jäjkeen tovottelemaan Sinulle.

    VastaaPoista
  6. Kyllä on ihana kanapeitto! Hieno tikkaus myös. Toivottavasti näen tämän pian elävänä!

    VastaaPoista
  7. Voihan kirjava kananen, kuinka hieno peitto! En ajatellut, että tuo yksi olisi mitenkään uppiniskainen, ehkä toisella suuntaa vain näkyy jotain sitä kiinnostavaa!

    VastaaPoista
  8. Mainio kanapeite! Mummo kanasensa niitylle ajoi...enempää en sitten muistakaan ;)

    VastaaPoista
  9. Siis mahtava!!!! Ihanat kana!!! Niin kauniin värisiä! Mahtava jatkojalostus yhdesta blokista.

    VastaaPoista
  10. Ii-haa-na!!! Taitavat olla oikeita luomukanoja tai ainakin vapaitakanoja kun noin kirmaavat ympäriinsä. Hyvän tuulen peitto :)

    VastaaPoista
  11. Aivan ihana! Suosikkini on tuo Sven Tuuva, joka menee väärään suuntaan... Minulla lymyilee ompeluhuoneessa yksi kananen, tein mysteerityöhön, mutta oli liian oranssi, joten tein toisen :)

    VastaaPoista
  12. Ihanat kanaset niityllä... laulu taitaa jatkua: ja metsästä saapui se hiljainen kettu niin viekas ja pitkähäntäinen... tai jotain sinnepäin. Toivotaanpa että se kettu ei näiden kanojen riesaksi löydä.
    Saapasjalkakana, enpä ole ennen kuullutkaan , mutta hienosti astelee muiden ripakinttujen kanssa.

    VastaaPoista
  13. Voihan kanalan kaunottaret ja vielä munauskin. Kaunis, reipas, jloinen ja hyvinvoiva kanaparvi. Ihana peitto ja hauska tarina mukana.

    VastaaPoista
  14. Mahtava peitto ja hauskasti kirjotettu juttu. Ihan pisti hihittelemään. -aivosolu

    VastaaPoista
  15. Onneksi sinulla on vahtikoiria pitämään karkailevat kanat kurissa :) Kiva peitto !!

    VastaaPoista
  16. Menevän näköisiä tipusia, on niissä varmaan paimentamista.

    VastaaPoista
  17. Niin hymyilyttävä stoori taas :) Eläissäni en ollut ennen nähnyt kanan saappaita, hyvää kannatti taas odottaa! Tuleeko koriin lentäneestä kanasesta tyyny torkkujalle?

    VastaaPoista
  18. On sinulla mainio kanatarha! Toivottavasti rauhottuvat kun emäntä ottaa torkut. Kanablokkia oli hauska tehdä, näit sen mahdollisuudet ja osasit toteuttaa!

    VastaaPoista
  19. Heippa Marle! Mun blogissa on sulle arvontavoitto:)
    Ilmoitatko postiosoitteen, johon voin toimittaa liput, jonna.iloinen.kulkuri@gmail.com

    Ehkä nähdään messuilla:)

    VastaaPoista
  20. Aivan herisyttävän ihana kanala! Ja tuo signeeraus nurjalla on tosi hieno. Tuon kanakuvion haluaisin kyllä tehdä. Todella kaunis työ.

    VastaaPoista
  21. Voi sinua ihana Marle. olet tehnyt mukavan ja hauskan kanala peiton, jotka vielä menäävät karkuun juosta!! Ja toi kora, onpa se saanut lämmintä ylle!! Ihana sekin

    VastaaPoista
  22. Todella kauniita ja kivoja käsitöitä sinulla! Olen itsekin haaveillut JOSKUS tekeväni tilkkupeiton. Kauniita ovat sinunkin "maatiaisesi";)

    VastaaPoista
  23. Ohhoh onpa hauska peitto! Ja kivat stoorit kanssa.

    VastaaPoista
  24. Oi kuinka kiva peitto ja niin näköjään kanatkin ovat yksilöitä ja omia persoonia. Niin hauskasti kerroit näistä:) Aivan ihania arpapalkintojakin olet lähettänyt.

    VastaaPoista
  25. Aivan huippuja kanoja! :) Ihana tuo kääntöpuolen nimikylttikin.

    VastaaPoista
  26. kanalassasi on todella ihania kanasia. Ei varmaan kannata pitää missikisoja, sillä tuomarit joutuisivat vaikean pähkinän eteen. siis pähkinät kanoille ruoaksi ja itse peiton alle torkuille.

    marjoriitta

    VastaaPoista
  27. Kot kot, olipa taas hyvä tarina ja upea peitto! Minä tapasin Deminin viime kesänä ja voin vakuuttaa että sillä koirulla on hyvät oltavat ;)

    VastaaPoista
  28. Voi apua, mikä ihanuus! Mie kanojen suurena ystävänä olen mykistynyt ihastuksesta.

    VastaaPoista
  29. Thanks for commenting on my blog, feel welcome there! I like your chickens, they are sooo cute!
    KATRIN W.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!