synttärit sängyssä

Otsikko kuulostaa ihanalta, mutta totuus on toisenlainen. Minulla oli tosiaankin eilen synttärit. En ole tuollaista syntymäpäivää koskaan ennen viettänytkään. Heräsin aamuyöllä tunteeseen, että wc on ainoa oikea paikka ja loppuyö ja koko eilinen päivä meni nukkuen ja välillä vessaan juosten. Aivan älytön oksennustauti ja sitä seurannut vatsatauti kellisti minut punkan pohjalle ja vasta tänään nousin sängystä ylös. Hyvin nukuttu torstaista lauantaihin. Jaffaa join tuona aikana pullollisen, semmoisen ison ja se olikin ainoa ravinto. Äsken söin jo palan leipää, joten ehkä tästä toivutaan! Onneksi en ollut suunnitellut mitään juhlia enkä kutsunut ketään kylille. No nyt voisi jo mennä taas hieman lepäämään. Jos ei sataisi kaatamalla, saattaisin mennä ulos. Houkuttelevaa olisi myös mennä ajalemaan euron matkoja bussilla tai junalla, mutta nyt se ei kertakaikkiaan käy, sillä minulla tulee helposti bussissa huono olo, etenkin jos siellä on jotain hajuja. Pysyn siis kotona.

syyssukkaa pukkaa

Syksy ei tunnu miltään, jos ei välillä kudo sukkia! Kaupungilla käydessäni piipahdin tietenkin Priimassa ja ostin tätä niin monen blogissaan hehkuttamaa Austermann Stepiä. Tein itselleni oikein juhlasukat. Langassa oleva aloa vera ja jojoba öljy tekee siitä mukavan kudottavan, etenkin bambupuikoilla. Tämän päivän olen sitten tassutellut näillä uusilla sukilla ja ne tuntuuu ihanilta jaloissa. En tietenkään käytä mitään muita sukkia silloin, kun käytän villasukkia. Lankaa meni 51 g, joten aloitin jo pienten lapasten teon. Samalla kertaa ostin myös easya, josta aion tehdä tossut, jotka huovutetaan pesukoneessa.

             

Vähän villisti nuo jalat meni tuossa kuvauksessa, mutta ne on niin tottumattomat olemaan mannekiininä.

Näin yks yö semmoista unta, että meidän Ukko-koira juoksi korkeaan mäntyyn ja hyppäsi siellä oksalle istumaan. Just ehdin sanoa miehelle, että kato kun Ukko meni puuhun, me ei saada sitä sieltä ikinä alas ja samantien se hyppäskin onnistuneesti sieltä nurmikolle ja jäi siinä meitä katselemaan.

Sen vielä sanon, että mökillä meinasi meidän saarelaisten sauna palaa. Miesten vuorolla oli ollut katto tulessa hormin vierestä. Onneksi se oli huomattu nopeasti ja saivat sen sammutetuksi. jos olisi kaikki miehet olleet uimassa tai muutoin vilvoittelemassa, olisi käynyt huonommin. eli saunomiset on varmaankin tältä vuodelta saaressa saunottu.

OOK:n elokuun tekele

OOK:n elokuun tekeleenä oli Satu U:n ehdottamana kauppakassi, semmoinen reilu muovikassin korvike. Hitaasti, mutta varmasti sain aikaiseksi tämmöisen kauppakaverin.

                       

Kangas on varastoista löytynyttä Marimekkoa. Tukevaa ja vahvaa. Vuorta en tällä kertaa laittanut, mutta taskun kuitenkin. Kooltaan kassi on 38 x 38 ja sivuleveys 9 cm. Sangoista tein sen verran pitkät, että kassia voi myös roikottaa olkapäällä, mutta ei niin pitkät etteikö sitä voi kantaa tavalliseen tapaan kädessä. Voi olla, että annan tämän pois, koska olen niin kiintynyt aiemmin tekemääni suojatie-kassiin. Se on niin turvallinen!

Ihanaa, kun Tuomas on saanuut taas kaiken toimimaan! Kiitos! Eilen narisin, kun en onnistunut saamaan kuvia galleriasta blogiin, mutta nyt onnistuu.

ihan kaikenlaista höpinää

No jo nyt on markkinat! Yritin laittaa kuvan OOK:n elokuun tekeleestä, mutta eipä nyt onnistu. Ehkä huomenna tai joskus. Hieman meni pitkäksi tuo tekeleen valmistuminen. On niin kamalasti kaikkea kummallista asiaa hoidettavana, että en ole ehtinyt mitään järkevää (siis käsitöitä) tekemään.

Sunnuntaina ja tänään aamulla satuin näkemään kun valkoposkihanhet lähtivät muutolle. Se on niin hienon näköistä, kun sadat ja sadat hanhet liikkuvat auroissa. Metelikin on aika kova. Mitähän varten ne koko ajan ääntelee lentäessään? Muutoinkin ne on aika meluisaa porukkaa. En minä niistä hanhista pidä muuta kuin juuri muuttopuuhissa, silloin kun lähtevät pois.

Kotona olen saanut tyttären tavarat joten kuten paikalleen. Hänellä on ollut aika tavalla hommia siellä Ruotsissa kaikenlaisten tavallisten asioiden hoitamisessa, kuten ruotsalaisen tilin avaus onnistui vasta kun oli saanut person nummerin, samoin nettiliittymän ja puhelinliittymän avaus. Kelaan on pitänyt laittaa paperi poikineen. Semmoista paikkoihin tutustumista, kirjojen hankkimista, skånelaisten puheen ymmärtämistä, opiskelua ja korista. Olipa ehtinyt lauantaina käydä Kööpenhaminassakin. Ja fillarin oli ostanut. Tänään hän meilissään kertoi, että oli saanut palautettua toisen puhelinliittymän (niitä oli jostain syystä tullut kaksin kappalein), vaihdettua laskuja ja tiliotteita sähköisiksi ja nyt kaikki on järjestyksessä kela-asioita myöten. Jopa niin hyvin, että odottaa minkä nurkan takaa seuraava haaste tulee. Siis haaste, ei ongelma. Siitä olin iloinen, että osaa ottaa vaikeatkin asiat haasteina, ei ongelmina.

Minulla riittää nyt haastetta siskon asunnon tulevassa remontissa, vakuutusasioissa ja asunnon irtaimiston muuttojärjestelyissä. Ihan järkkyä, että puoli vuotta sitten täydellisesti remontoitu asunto muuttuu taas työmaaksi. Tekisi mieli mennä hieman kurittamaan sitä yläkerran kaveria, jonka aikaansaanoksien takia vedet valuivat siskon asuntoon. Hänen vakuutusyhtiö ei ole tehnyt korvauspäätöstä, joten muuttokulut ja huonekalujen yms. säilytyksen korvaa oma kotivakuutus. Paitsi että omavastuu on 20%. Siitä voi sitten joskus hakea korvausta tältä nuhjakkeelta. Pitäisi hankkia asunto ylimmästä kerroksesta, niin säästyisi tällaisilta vahingoilta.

Koska tänään on 11.9 ja on kulunut kuusi vuotta siitä WTC-torneihin kohdistuneesta terrori-iskusta, niin moni on muistellut mitä teki tai missä oli silloin kun kuuli uutisesta. Kerron missä minä olin.

Ajelimme tyttären kanssa kehä kolmosta itään. Olimme tulossa Petikossa olevasta Eurokankaasta. Kehän yläpuolella menee lentokoneita melko alhaalla kun ovat menossa/tulossa Helsinki-Vantaalle. Yksi kone olikin laskeutumassa ja jotenkin oudosta suunnasta, tien suuntaisesti eikä poikittain kuten yleensä. Tuntui, että sehän tulee meidän päälle! Ihmettelimme sitä. Radio oli auki ja yhtä äkkiä sieltä alkoi uutislähetys joka kertoi lentokoneen lentäneen päin WTC pohjoista tornia. Tuli ihan uskomaton, epätodellinen tunne. Juuri kun olimme puhuneet, että hei, se konehan tulee päälle. Koko loppumatkan kuuntelimme uutislähetystä ja kotona mies katsoi samaa telkasta. Liityimme seuraan. Suuri, surullinen tapahtuma.

ei kai taas vaan...

...kassi? Joo-o ja virkattu sellainen. Viime vuoden Novitan ohjeella (melkein tunnollisesti) Malibusta tehty kassi on valmistunut jo jokin aika sitten, mutta sai kahvat vasta tänään. Ne jotka ostin messuilta.

                            

Ukko toimii mannekiinina ja mielellään. Koiran silmät ei oikeesti ole ihan viinirypäleet, kuvassa vaan. Kassi on muuten yllättävän painava. Täytyy käyttää sitä vain nenäliinojen ja muiden keveiden juttujen kantamiseen.

                       

Ihan kuin tämä nyt olisi niin hieno kassi, että täytyy monta kuvaa laittaa. Tästä nyt kuitenkin näkyy nuo värit ehkä paremmin, beigeä ja ihanaa    tumman ruskeaa. Sangat on jotenkin oudot. Ehkä ne on liian pitkät tai en vaan ymmärrä niitä. Ja ne koliseekin vielä.Mallissa oli laitettu semmoiset ympyräsangat. Semmoisista en oikein tykkää ja kuulin naapurilta, että hänen ympyräsankakassista oli tullut hankala. Jotenkin se kassin suu oli niin ahdas, että sieltä oli vaikea saada tavaroita, jos ylipäätään sai ne sisälle. Minulla kaiken pitää olla helppoa, muuten menee hermot. Tosin menee ne muutenkin ;D

shoppailua Wanha satama

Kävin tänään siellä Helsingin Kädentaitomessuilla Wanhassa satamassa. Oli siellä vaikka minkälaista mielenkiintoista katseltavaa ja hieman osteltavaakin.

            

Tämä on minun saaliini; Salka Sandellin kankaalle painamia majakan kuvia muutama sekä hänen ihana ovi. Punainen majakka on Kylmäpihlaja, sehän on muistaakseni Raumalla tai niillä main. Näitä käytän sitten joskus johonkin. Sangat kassiin, Virtain Villan villalankaa ihanan tumman ruskeana, Määkylän suomenlampaan villalankaa ja kerä samansävyistä huovutukseen sopivaa lankaa. Tuo väri on nyt jotenkin suosikkivärini, johtunee syksystä. Minä meinaan pidän syksystä, ehkä eniten. Valkoinen kangas sen alla on merinovillamusliinikangasta. Se on aika jännää. Ensin se pitää pestä kuudessakympissä ja silloin se muuttuu vasta ihanaksi! Tietenkin, jos tekisi siitä huiveja, voisi sen ensin leikata sopiviksi paloiksi ja ne sitten pestä. Kuvittelen tekeväni siitä jonkinlaisen puseron. Siis minulla on ihan mieletön mielikuvitus! Kuvittelen aina tekeväni jotain. Täytyy myöhemmin, siis päivänvalossa kuvata tuo kangas läheltä jotta siitä saa tarkemman käsityksen. Meinaan nyt se on älyttömän tylsää. Näytteille asettajalla oli valmiiksi pestynä tuota kangasta huivin verran ja yksi valmis pusero ja siinä roikkui hintalappu. 2 metriä sai 30 kympillä, muutoin 17 €/m. Sanoin ostavani sen kaksi metriä ja myyjä tempaisi kamalan ohuen lakanakankaan näköisen pakan esiin. Se oli niin pliisun näköistä, että näytin varmaan aika järkyttyneeltä. Myyjä nopeasti kertoikin miten kangas pitää käsitellä, että siitä saa sen puseron näköistä. Juttu vaikutti mielenkiintoiselta, joten kaupathan siitä syntyi. Kuvasta puuttuu huovutusneula, jonka myös ostin. Ehkä sitä sitten joskus käytän. Muuten, tuohon kankaaseen voi tehdä kuvioita neulahuovutuksella, jos huovuttaa sen käsin. En kyllä tee enkä huovuta käsin. Koneeseen vaan ja sillä siisti. Ai niin, ostinhan minä kolme pientä lasista, luulisin, sydäntä. Niistä voisi tehdä kaulakorun, jos teksi. Mutta en tee, minä en tee koruja. Käytän ne johonkin vielä itsellenikin hyvin tuntemattomaan juttuun. Tai sitten pistän ne kiertoon, kuten myyjä ehdotti, kun sanoin, etten yhtään tiedä mitä näillä teen. Kauniita ne joka tapauksessa ovat. Saatan kuvata ne joskus.

kassia pukkaa

Sain lopultakin nuo et-kassit viimeisteltyä ja tässä ne nyt ovat. Isompi on samanlainen kuin edellinenkin eli tehty kalalangasta, 9-säikeisestä. Toisesta tuli pikkuinen, kun lankana oli Novitan virkkuulanka ja 1,5 koukku. Langan olen joskus ostanut kirppikseltä.

                      

Pikkukassin sisällä on Tukholman kartta ja isommassa Tallinnasta kertova kirja. Tosi tärkeää tieto, eikö vain. Mutta aina kun olen jossain uudessa paikassa, hankin kartan ja jos mahdollista, niin jonkun opuksen, joka kertoo kyseisestä kaupungista. Minulla onkin aikamoinen kasa Suomen kaupunkien turistikarttoja ulkolaisten karttojen lisäksi. Karttoja tutkiskelemalla saa paremman käsityksen koko kaupungista. Jos vaikka nyt lähtisin Saloon, Tampereelle, Turkuun, Joensuuhun, Lahteen tai Kotkaan, olisi minulla kartta. Nämä kartat olen hankkinut aikoinaan siksi, kun tuli kierreltyä tyttären korismatseissa ympäri Suomea. Oho, eksyin aiheesta!

               

Tässäpä vielä lähikuvaa. Tuo pikkuinen on hieman niinkuin kullan värinen. En kyllä ole varma, löytyykö sille käyttöä juuri tuon kokonsa tähden.

Huomenna on tai siis oikeammin tänään, Katajannokalla joku käsityöjuttu ja aion mennä sinne katselemaan, mitä kivaa siellä nyt mahtaakaan olla.