lauantai 1. syyskuuta 2007

shoppailua Wanha satama


Kävin tänään siellä Helsingin Kädentaitomessuilla Wanhassa satamassa. Oli siellä vaikka minkälaista mielenkiintoista katseltavaa ja hieman osteltavaakin.


            


Tämä on minun saaliini; Salka Sandellin kankaalle painamia majakan kuvia muutama sekä hänen ihana ovi. Punainen majakka on Kylmäpihlaja, sehän on muistaakseni Raumalla tai niillä main. Näitä käytän sitten joskus johonkin. Sangat kassiin, Virtain Villan villalankaa ihanan tumman ruskeana, Määkylän suomenlampaan villalankaa ja kerä samansävyistä huovutukseen sopivaa lankaa. Tuo väri on nyt jotenkin suosikkivärini, johtunee syksystä. Minä meinaan pidän syksystä, ehkä eniten. Valkoinen kangas sen alla on merinovillamusliinikangasta. Se on aika jännää. Ensin se pitää pestä kuudessakympissä ja silloin se muuttuu vasta ihanaksi! Tietenkin, jos tekisi siitä huiveja, voisi sen ensin leikata sopiviksi paloiksi ja ne sitten pestä. Kuvittelen tekeväni siitä jonkinlaisen puseron. Siis minulla on ihan mieletön mielikuvitus! Kuvittelen aina tekeväni jotain. Täytyy myöhemmin, siis päivänvalossa kuvata tuo kangas läheltä jotta siitä saa tarkemman käsityksen. Meinaan nyt se on älyttömän tylsää. Näytteille asettajalla oli valmiiksi pestynä tuota kangasta huivin verran ja yksi valmis pusero ja siinä roikkui hintalappu. 2 metriä sai 30 kympillä, muutoin 17 €/m. Sanoin ostavani sen kaksi metriä ja myyjä tempaisi kamalan ohuen lakanakankaan näköisen pakan esiin. Se oli niin pliisun näköistä, että näytin varmaan aika järkyttyneeltä. Myyjä nopeasti kertoikin miten kangas pitää käsitellä, että siitä saa sen puseron näköistä. Juttu vaikutti mielenkiintoiselta, joten kaupathan siitä syntyi. Kuvasta puuttuu huovutusneula, jonka myös ostin. Ehkä sitä sitten joskus käytän. Muuten, tuohon kankaaseen voi tehdä kuvioita neulahuovutuksella, jos huovuttaa sen käsin. En kyllä tee enkä huovuta käsin. Koneeseen vaan ja sillä siisti. Ai niin, ostinhan minä kolme pientä lasista, luulisin, sydäntä. Niistä voisi tehdä kaulakorun, jos teksi. Mutta en tee, minä en tee koruja. Käytän ne johonkin vielä itsellenikin hyvin tuntemattomaan juttuun. Tai sitten pistän ne kiertoon, kuten myyjä ehdotti, kun sanoin, etten yhtään tiedä mitä näillä teen. Kauniita ne joka tapauksessa ovat. Saatan kuvata ne joskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!