Tänään olen ähertänyt uuden viinituvan kimpussa. Se on tilaustyö ja pitää olla valmiina koht silleen ennen viikonloppua. Koska väriä ei ollut määrätty, tein viininpunaisen. Eikös sitä talvella siemailla enemmän punkkua kuin valkkaria.
Kovasti on keltaista kuvassa. Se on tuo valotus, jota en haldaa ollenkaan.
Vaikeaa on tuommoista ommella, kun on niin montaa materiaalia päällekäin, mutta juuri tällä hetkellä hökkeli on pientä säätöä vaille valmis. Voimat loppui tekijältä kesken. Juu, minulla on oikein Jaguar, millä suristelen. Enemmän se kyllä kolisee kuin surisee. En vieläkään käsitä, miksi vuosia sitten ostin tuon ja luovuin siinä kaupan yhteydessä vanhasta rakkaasta Midinettistä. Eva sekin oli, mutta ihan toisellainen, semmoinen uskollinen ystävä ja meillä oli hyvin toimiva suhde, mutta minä onneton hylkäsin sen. Jos on joku asia, mitä kadun, niin se on juuri tämä. Olin silloin, kun tämä eromme tapahtui, viemässä sen jalkasäädintä korjattavaksi, kun siinä oli "posliini" hajonnut. Jotenkin olin horteessa ja se viekas ketku sai minut ostamaan tuon mokoman Jaguarin. Hän oikein autollaan toi minut kotiin uuden rämpelön kanssa ja vei vanhan mielikkini pois. Harmittaa vielä näin kymmenen vuoden jälkeenkin. Tarkastin oikein , kyllä siitä on kymmenen vuotta ja 7 kuukautta aikaa ja vieläkin surettaa. Aina kun kuljen koneliikkeiden ohi, katson josko siellä olisi Midinett. Ostaisin semmoisen heti jos löytäisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!