Eilen olimme häissä Espoon Lagstadin kotiseututalolla. Paikka oli kauniissa ympäristössä aivan vanhan kivikirkon tuntumassa, välissä vain pieni joki tai iso puro. Pariskunta oli oikeasti ollut naimisissa jo vuoden, mutta nyt oli sopiva aika järjestää kunnon hääjuhla. Ruoat olivat herkullisia ja kakkujakin oli viittä eri sorttia, toinen toistaan houkuttelevampia. Hauskoja kilpailuja, hevikaraokea ja muuta mukavaa ohjelmaa oli tarjolla. Tapahtuma oli todellinen syksyn piristysruiske.
Tänään olin pitkästä aikaa koristreeneissä. Meitä olikin paljon täällä kertaa ja pelattiin koko aika. Se onkin hauskinta. Puolentoista tunnin treenit varmaan kulutti eilen hankittua ylimääräistä kalorivarastoa.
Kahvin tuoksun syy on tämä tänään valmistunut koppa.
Perjantai-illan ratoksi rupesin sitä värkkäämään. Löysin kerran MarLin sivuilta ohjeen ja aloin kerätä kahvipusseja. Mökkinaapurin avustuksella niitä kertyikin aikamoinen kasa. Mukavinta hommassa oli punominen. Voisin olla ammatiltani punoja! Se oli hauskaa kun koppa alkoi muodostua pikkuhiljaa ja hups! yht'äkkiä se olikin valmis. Suikaleiden taittelu oli työläintä, eikä reunaan ommeltavien tikkausten tekokaan ihan ongelmitta sujunut. Ensin katkesi yksi neula ja seuraavakin vääntyi. Sitten tajusin, että käytin aivan liian hoikkia neuloja. Vaihdettua paksumpaan homma sujui joten kuten. Säästössä on toiseenkin koppaan tarvittavat kahvipussit, joten ehkä teen toisenkin. Jos osaan, teen pienemmän. Ainakin yritän. Omistan myös sen kirjan Kahvipussin uusi elämä, mutta siinä oleva kassi on kamalan suuri ja muut ohjeet minulle tarpeettomia. Siis ei mielenkiintoisia. Harmi. Odotin siltä kirjalta enemmän ja olisi kaupassa pitänyt hieman tutkia sitä tarkemmin. Olisi jäänyt ostamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!