No jo nyt on markkinat! Yritin laittaa kuvan OOK:n elokuun tekeleestä, mutta eipä nyt onnistu. Ehkä huomenna tai joskus. Hieman meni pitkäksi tuo tekeleen valmistuminen. On niin kamalasti kaikkea kummallista asiaa hoidettavana, että en ole ehtinyt mitään järkevää (siis käsitöitä) tekemään.
Sunnuntaina ja tänään aamulla satuin näkemään kun valkoposkihanhet lähtivät muutolle. Se on niin hienon näköistä, kun sadat ja sadat hanhet liikkuvat auroissa. Metelikin on aika kova. Mitähän varten ne koko ajan ääntelee lentäessään? Muutoinkin ne on aika meluisaa porukkaa. En minä niistä hanhista pidä muuta kuin juuri muuttopuuhissa, silloin kun lähtevät pois.
Kotona olen saanut tyttären tavarat joten kuten paikalleen. Hänellä on ollut aika tavalla hommia siellä Ruotsissa kaikenlaisten tavallisten asioiden hoitamisessa, kuten ruotsalaisen tilin avaus onnistui vasta kun oli saanut person nummerin, samoin nettiliittymän ja puhelinliittymän avaus. Kelaan on pitänyt laittaa paperi poikineen. Semmoista paikkoihin tutustumista, kirjojen hankkimista, skånelaisten puheen ymmärtämistä, opiskelua ja korista. Olipa ehtinyt lauantaina käydä Kööpenhaminassakin. Ja fillarin oli ostanut. Tänään hän meilissään kertoi, että oli saanut palautettua toisen puhelinliittymän (niitä oli jostain syystä tullut kaksin kappalein), vaihdettua laskuja ja tiliotteita sähköisiksi ja nyt kaikki on järjestyksessä kela-asioita myöten. Jopa niin hyvin, että odottaa minkä nurkan takaa seuraava haaste tulee. Siis haaste, ei ongelma. Siitä olin iloinen, että osaa ottaa vaikeatkin asiat haasteina, ei ongelmina.
Minulla riittää nyt haastetta siskon asunnon tulevassa remontissa, vakuutusasioissa ja asunnon irtaimiston muuttojärjestelyissä. Ihan järkkyä, että puoli vuotta sitten täydellisesti remontoitu asunto muuttuu taas työmaaksi. Tekisi mieli mennä hieman kurittamaan sitä yläkerran kaveria, jonka aikaansaanoksien takia vedet valuivat siskon asuntoon. Hänen vakuutusyhtiö ei ole tehnyt korvauspäätöstä, joten muuttokulut ja huonekalujen yms. säilytyksen korvaa oma kotivakuutus. Paitsi että omavastuu on 20%. Siitä voi sitten joskus hakea korvausta tältä nuhjakkeelta. Pitäisi hankkia asunto ylimmästä kerroksesta, niin säästyisi tällaisilta vahingoilta.
Koska tänään on 11.9 ja on kulunut kuusi vuotta siitä WTC-torneihin kohdistuneesta terrori-iskusta, niin moni on muistellut mitä teki tai missä oli silloin kun kuuli uutisesta. Kerron missä minä olin.
Ajelimme tyttären kanssa kehä kolmosta itään. Olimme tulossa Petikossa olevasta Eurokankaasta. Kehän yläpuolella menee lentokoneita melko alhaalla kun ovat menossa/tulossa Helsinki-Vantaalle. Yksi kone olikin laskeutumassa ja jotenkin oudosta suunnasta, tien suuntaisesti eikä poikittain kuten yleensä. Tuntui, että sehän tulee meidän päälle! Ihmettelimme sitä. Radio oli auki ja yhtä äkkiä sieltä alkoi uutislähetys joka kertoi lentokoneen lentäneen päin WTC pohjoista tornia. Tuli ihan uskomaton, epätodellinen tunne. Juuri kun olimme puhuneet, että hei, se konehan tulee päälle. Koko loppumatkan kuuntelimme uutislähetystä ja kotona mies katsoi samaa telkasta. Liityimme seuraan. Suuri, surullinen tapahtuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!