koti punkulle

Tänään olen ähertänyt uuden viinituvan kimpussa. Se on tilaustyö ja pitää olla valmiina koht silleen ennen viikonloppua. Koska väriä ei ollut määrätty, tein viininpunaisen. Eikös sitä talvella siemailla enemmän punkkua kuin valkkaria.

           

Kovasti on keltaista kuvassa. Se on tuo valotus, jota en haldaa ollenkaan.

          

Vaikeaa on tuommoista ommella, kun on niin montaa materiaalia päällekäin, mutta juuri tällä hetkellä hökkeli on pientä säätöä vaille valmis. Voimat loppui tekijältä kesken. Juu, minulla on oikein Jaguar, millä suristelen. Enemmän se kyllä kolisee kuin surisee. En vieläkään käsitä, miksi vuosia sitten ostin tuon ja luovuin siinä kaupan yhteydessä vanhasta rakkaasta Midinettistä. Eva sekin oli, mutta ihan toisellainen, semmoinen uskollinen ystävä ja meillä oli hyvin toimiva suhde, mutta minä onneton hylkäsin sen. Jos on joku asia, mitä kadun, niin se on juuri tämä. Olin silloin, kun tämä eromme tapahtui, viemässä sen jalkasäädintä korjattavaksi, kun siinä oli "posliini" hajonnut. Jotenkin olin horteessa ja se viekas ketku sai minut ostamaan tuon mokoman Jaguarin. Hän oikein autollaan toi minut kotiin uuden rämpelön kanssa ja vei vanhan mielikkini pois. Harmittaa vielä näin kymmenen vuoden jälkeenkin. Tarkastin oikein , kyllä siitä on kymmenen vuotta ja 7 kuukautta aikaa ja vieläkin surettaa. Aina kun kuljen koneliikkeiden ohi, katson josko siellä olisi Midinett. Ostaisin semmoisen heti jos löytäisin.

kiva päivä tänään

Koska tänään olin todella vetreässä kunnossa, tein Ukon kanssa tooosi pitkän aamulenkin tuolla joen toisella puolen. Emmekä olleet ainoita lenkkeilijöitä, kaunis sää pitkän sadekauden jälkeen oli houkutellut ihmisiä ulkoilemaan sankoin joukoin. Kävelimme Klaukkalan ja Pakilan siirtolamökkialueilla. Jaksaisin pyöri niissä vaikka joka päivä. Minusta ne pikkuiset palstat söpöine mökkeineen lyövät laudalta monet suuret kesämökit. Ehkä tämä kiintymys niihin johtuu siitä, että oma mökkimmekin on pikkuruinen. Semmoiset pienet on siinäkin mielessä käteviä, ettei turhaa rompettas todellakaan tule kerätyksi nurkkiin ja siivoamine, se vasta käy nopeasti! Vaikka joka päivä voi heittää matot pihalle ja pestä lattiat eikä aikaa kulu kuin tovi. -- Sitten kävelimme Tuomarinkylän kartanolle. Siellä oli lapsia ratsastamassa vaikka kuinnka paljon, ehkä joku tilausuus tutustua ratsailla oloon, niin pieniä olivat, siis ne lapset. Hepat isoja. Ukko haluaisi kovasti mennä hevosten kanssa kirmaamaan, mutta kun se ei käy.

          

Kotiin palattua en millään tahtonut pysyä sisällä, vaan otin fillarin ja polkaisin matkaan. Ajelin sinne ja tänne ja lopulta kirppikselle. Aika surkeaa oli tarjonta, siis minun näkökulmasta katseltuna. Mutta ei niin kehnoa, etteikö jotain olisi löytynyt, siis sellaista tuiki tarpeellista, mistä meillä on huutava pula.

          

Usko tai älä, niin joulukortteja muutamia 20 senttiä kipale. Tuo sininen kortti miellytti vain värinsä takia. Ja sitten saman hintainen meriaiheinen kortti. Pari kerää jotain epämääräistä lankaa 10 senttiä per keränen ja Novitan syksy ekstra 1,50. Ihan vaan kolikoita kului tällä kertaa. En muista, koska olisin joulukortteja ostanut syyskuussa. Yleensä ostelen niitä myöhemmin ja aina mietin tarkkaan, minkälaisen kortin kenellekin. En voisi kuvitella ostavani pussillisen kortteja ja laittelevani ne vaan tuosta noin menemään. Ehei, jokaiselle pitää olla tietynlainen kortti. Luulen tai ainakin toivon, että vastaanottaja huomaa, että kortissa on juuri jotain erityistä häneen liittyvää. Itse en askartele kortteja, ei minusta ole sellaiseen. Mutta pakettikortteja saatan innostua piirtelemään, siis piirtelemään, en leikkaa ja liimaa. Se on sottaista puuhaa minun tekemänä.

                    

nallen tarina, osa 1

Saan melko tiiviiseen tahtiin ystäviltä kaikenlaisia kiertomeilejä ja videon pätkiä. En juurikaan innostu niistä. Ne on läyhäsiä. Viimeksi samana päivänä tuli useammaltakin taholta nallesta kertova juttu. Nalle raasu oli kaatopaikalla ja plääh, plääh... En muista koko jutusta juuri mitään, ehkä se oli taas joku muista ystävää ja lähetä tämä kaikille, myös minulle. En lähetä niitä koskaan mihinkään, sorry. Aikani, eikä edes hyvä tahtonikaan riitä toimimaan minään hömpän postittajana. Olen aika tylsä näissä jutuissa. Mutta tuosta meillistä sain idean...

kertoa oikean tarinan eräästä nallesta. Meidän elämään tämä iso karvakuono tuli kesän alussa, kun tytär tuli meillä käymään. Mies kertoi tytölle, että joku on heittänyt iiison nallen roskiin. Tytär ryntäsi heti katsomaan ja takaisin tullessa totesi, että se on pakko pelastaa. Avuksi tarvittiin jotain todella pitkää ja minut. Meillä on semmoiset maahan upotetut molokit, vai mitkä lienee syvääkin syvemmät roskikset. Emme keksineet muuta kuin pitkävartiset siivousvälineet ja niiden kanssa sitten hieman pitkin hampain lähdin mukaan pelastusoperaatioon. Avasin roskiksen luukun ja siellä se nökötti päällimmäisenä, iso ruskea otus. Tytär ryhtyi innokkaasti hommiin. Kurotteli ja temppuili harjanvarsien kanssa ja minun tehtäväksi jäi pitää tyttärestä kiinni, jotta hän ei tipahtaisi nallen seuraksi roskikseen. Oli sekin näky, yksi makaa roskiksen päällä mahallaan harjan varsien kanssa ja toinen roikkuu vyötäisillä! Tytär sai kun saikin sen ylös. "ei nalleja voi heittää tuolla tavalla roskikseen, ihan törkeää!" totesi tytär ja raahasi nallen meille. Myöhemmin, kun hän oli lähdössä omaan kotiinsa ja seisoimme eteisessä, kysyin mites se nalle? "Sinä saat sen, eihän se minun pikku kotiin mahdu, kun minulla on jo se iso-pupu, mutta ei tuommoisia kavereita voi jättää heitteille", tuumasi tytär, halasi  ja lähti. No tottahan se on, ei nalleja tai nukkeja voi heittää roskiin toisin kun jonkun hengettömän muoviauton. Niin minä olin saanut roskiksesta kaivetun, hieman elämän tuoksinnassa kuluneen nallen. Siellä se nyt istui meidän parvekkeella tuulettumassa.

                  

Katse on sen verran anova, että olen nyt ruvennut miettimään se tulevaa kohtaloa. Hieman on käsi haavoittunut. Ehkä kamppailussa, kun edellinen omistaja on alkanut tunkea sitä roskiin, on nalle tajunnut mihin häntä, vanhaa ystävää ollan viemässä. Varmasti hän on silloin ollu paniikissa ja raivoisasti vastustaen yrittänyt riuhtoa itsensä irti aikomuksenaan karata ja loukannut siinä taistelussa kätensä. Jossain leikkauksessakin hän on ollut, kun toisen takajalan tikit repsottavat. Kuono on jotenkin tyhjentynyt, ehkä aliravittu ja kieli hieman rispaantunut, mutta se on kuulemma tavallista entisillä kotikarhuilla, ovat saaneet niin paljon suukkoja, että semmoisesta isonkin karhun kieli hapertuu.

             

Kerroin nallelle tänään, että hänen on aika muuttaa sisätiloihin piakkoin. Ilmat alkavat kylmetä, eikä parvekkeella voi talvea viettää. Rentoutui mokoma. Lupasin pestä ja paikata, täyttää kuonon ja korjata kielen. Kunhan ehdin. Sitten saatan toimittaa hänet jonnekin löytöeläintaloon, josta hän saa uuden kodin.

Jatko-osan kirjoitan, kun nalle on saanut kaikki tarvitsemansa hoidot.

synttärit sängyssä

Otsikko kuulostaa ihanalta, mutta totuus on toisenlainen. Minulla oli tosiaankin eilen synttärit. En ole tuollaista syntymäpäivää koskaan ennen viettänytkään. Heräsin aamuyöllä tunteeseen, että wc on ainoa oikea paikka ja loppuyö ja koko eilinen päivä meni nukkuen ja välillä vessaan juosten. Aivan älytön oksennustauti ja sitä seurannut vatsatauti kellisti minut punkan pohjalle ja vasta tänään nousin sängystä ylös. Hyvin nukuttu torstaista lauantaihin. Jaffaa join tuona aikana pullollisen, semmoisen ison ja se olikin ainoa ravinto. Äsken söin jo palan leipää, joten ehkä tästä toivutaan! Onneksi en ollut suunnitellut mitään juhlia enkä kutsunut ketään kylille. No nyt voisi jo mennä taas hieman lepäämään. Jos ei sataisi kaatamalla, saattaisin mennä ulos. Houkuttelevaa olisi myös mennä ajalemaan euron matkoja bussilla tai junalla, mutta nyt se ei kertakaikkiaan käy, sillä minulla tulee helposti bussissa huono olo, etenkin jos siellä on jotain hajuja. Pysyn siis kotona.

syyssukkaa pukkaa

Syksy ei tunnu miltään, jos ei välillä kudo sukkia! Kaupungilla käydessäni piipahdin tietenkin Priimassa ja ostin tätä niin monen blogissaan hehkuttamaa Austermann Stepiä. Tein itselleni oikein juhlasukat. Langassa oleva aloa vera ja jojoba öljy tekee siitä mukavan kudottavan, etenkin bambupuikoilla. Tämän päivän olen sitten tassutellut näillä uusilla sukilla ja ne tuntuuu ihanilta jaloissa. En tietenkään käytä mitään muita sukkia silloin, kun käytän villasukkia. Lankaa meni 51 g, joten aloitin jo pienten lapasten teon. Samalla kertaa ostin myös easya, josta aion tehdä tossut, jotka huovutetaan pesukoneessa.

             

Vähän villisti nuo jalat meni tuossa kuvauksessa, mutta ne on niin tottumattomat olemaan mannekiininä.

Näin yks yö semmoista unta, että meidän Ukko-koira juoksi korkeaan mäntyyn ja hyppäsi siellä oksalle istumaan. Just ehdin sanoa miehelle, että kato kun Ukko meni puuhun, me ei saada sitä sieltä ikinä alas ja samantien se hyppäskin onnistuneesti sieltä nurmikolle ja jäi siinä meitä katselemaan.

Sen vielä sanon, että mökillä meinasi meidän saarelaisten sauna palaa. Miesten vuorolla oli ollut katto tulessa hormin vierestä. Onneksi se oli huomattu nopeasti ja saivat sen sammutetuksi. jos olisi kaikki miehet olleet uimassa tai muutoin vilvoittelemassa, olisi käynyt huonommin. eli saunomiset on varmaankin tältä vuodelta saaressa saunottu.

OOK:n elokuun tekele

OOK:n elokuun tekeleenä oli Satu U:n ehdottamana kauppakassi, semmoinen reilu muovikassin korvike. Hitaasti, mutta varmasti sain aikaiseksi tämmöisen kauppakaverin.

                       

Kangas on varastoista löytynyttä Marimekkoa. Tukevaa ja vahvaa. Vuorta en tällä kertaa laittanut, mutta taskun kuitenkin. Kooltaan kassi on 38 x 38 ja sivuleveys 9 cm. Sangoista tein sen verran pitkät, että kassia voi myös roikottaa olkapäällä, mutta ei niin pitkät etteikö sitä voi kantaa tavalliseen tapaan kädessä. Voi olla, että annan tämän pois, koska olen niin kiintynyt aiemmin tekemääni suojatie-kassiin. Se on niin turvallinen!

Ihanaa, kun Tuomas on saanuut taas kaiken toimimaan! Kiitos! Eilen narisin, kun en onnistunut saamaan kuvia galleriasta blogiin, mutta nyt onnistuu.

ihan kaikenlaista höpinää

No jo nyt on markkinat! Yritin laittaa kuvan OOK:n elokuun tekeleestä, mutta eipä nyt onnistu. Ehkä huomenna tai joskus. Hieman meni pitkäksi tuo tekeleen valmistuminen. On niin kamalasti kaikkea kummallista asiaa hoidettavana, että en ole ehtinyt mitään järkevää (siis käsitöitä) tekemään.

Sunnuntaina ja tänään aamulla satuin näkemään kun valkoposkihanhet lähtivät muutolle. Se on niin hienon näköistä, kun sadat ja sadat hanhet liikkuvat auroissa. Metelikin on aika kova. Mitähän varten ne koko ajan ääntelee lentäessään? Muutoinkin ne on aika meluisaa porukkaa. En minä niistä hanhista pidä muuta kuin juuri muuttopuuhissa, silloin kun lähtevät pois.

Kotona olen saanut tyttären tavarat joten kuten paikalleen. Hänellä on ollut aika tavalla hommia siellä Ruotsissa kaikenlaisten tavallisten asioiden hoitamisessa, kuten ruotsalaisen tilin avaus onnistui vasta kun oli saanut person nummerin, samoin nettiliittymän ja puhelinliittymän avaus. Kelaan on pitänyt laittaa paperi poikineen. Semmoista paikkoihin tutustumista, kirjojen hankkimista, skånelaisten puheen ymmärtämistä, opiskelua ja korista. Olipa ehtinyt lauantaina käydä Kööpenhaminassakin. Ja fillarin oli ostanut. Tänään hän meilissään kertoi, että oli saanut palautettua toisen puhelinliittymän (niitä oli jostain syystä tullut kaksin kappalein), vaihdettua laskuja ja tiliotteita sähköisiksi ja nyt kaikki on järjestyksessä kela-asioita myöten. Jopa niin hyvin, että odottaa minkä nurkan takaa seuraava haaste tulee. Siis haaste, ei ongelma. Siitä olin iloinen, että osaa ottaa vaikeatkin asiat haasteina, ei ongelmina.

Minulla riittää nyt haastetta siskon asunnon tulevassa remontissa, vakuutusasioissa ja asunnon irtaimiston muuttojärjestelyissä. Ihan järkkyä, että puoli vuotta sitten täydellisesti remontoitu asunto muuttuu taas työmaaksi. Tekisi mieli mennä hieman kurittamaan sitä yläkerran kaveria, jonka aikaansaanoksien takia vedet valuivat siskon asuntoon. Hänen vakuutusyhtiö ei ole tehnyt korvauspäätöstä, joten muuttokulut ja huonekalujen yms. säilytyksen korvaa oma kotivakuutus. Paitsi että omavastuu on 20%. Siitä voi sitten joskus hakea korvausta tältä nuhjakkeelta. Pitäisi hankkia asunto ylimmästä kerroksesta, niin säästyisi tällaisilta vahingoilta.

Koska tänään on 11.9 ja on kulunut kuusi vuotta siitä WTC-torneihin kohdistuneesta terrori-iskusta, niin moni on muistellut mitä teki tai missä oli silloin kun kuuli uutisesta. Kerron missä minä olin.

Ajelimme tyttären kanssa kehä kolmosta itään. Olimme tulossa Petikossa olevasta Eurokankaasta. Kehän yläpuolella menee lentokoneita melko alhaalla kun ovat menossa/tulossa Helsinki-Vantaalle. Yksi kone olikin laskeutumassa ja jotenkin oudosta suunnasta, tien suuntaisesti eikä poikittain kuten yleensä. Tuntui, että sehän tulee meidän päälle! Ihmettelimme sitä. Radio oli auki ja yhtä äkkiä sieltä alkoi uutislähetys joka kertoi lentokoneen lentäneen päin WTC pohjoista tornia. Tuli ihan uskomaton, epätodellinen tunne. Juuri kun olimme puhuneet, että hei, se konehan tulee päälle. Koko loppumatkan kuuntelimme uutislähetystä ja kotona mies katsoi samaa telkasta. Liityimme seuraan. Suuri, surullinen tapahtuma.