joulukalenterin perjantai-illan terävät ja iso vihreä!

Nyt ei kukaan arvannut, että laatikossa on tavallisia hakaneuloja. Nyt on tosi hyvä, että olen kerännyt kaikki perushakaneulat yhteen paikkaan. Aikaisemmin niitä oli siellä ja täällä, mutta kun tuli tarve, yhtään en löytänyt.

Mitä mahtaa piileksiä tässä laatikossa?

Mieti ja laita arvauksesi  kommentteihin, saatat osua oikeaan ja voittaa jonkun kivan palkinnon.

Tiistaina kerroin, että olen tehnyt Tilkkulehden ohjeella Sulon pallon lisäksi omenia. Ensimmäisestä omenasta näytti tulevan hieman suuri ja jätin sen kesken ja otin pienimmän kaavan ja sainkin aikaiseksi kivoja coktailomenoita. Näin tämän jättiomenan mahdollisuuden jonain muuna. 

Olisi siitä saanut Sulolle toisen pallon, ison vihreän kuulan tai meloonin, mutta tykkään tehdä kasvoja, joten joku eläin siitä sitten tuli.

Tässä vaiheessa se on vielä sukupuolineutraali, mietin vaatetusta. Vaikka eihän ne vaatteet sitä sukupuolta määrittele! Ja onhan tässä vielä päättämättä sekin, että minkä rodun edustajasta on kyse. Eli rotuneutraali otus. Tuleeko kissa vai karhu. Jos olisi koira, korvat olisi pitänyt tehdä lurpiksi. 

Ehkä tästä tulee isona runoilija, on semmoinen hieman seesteinen katse. Omenan kannaksi olin ommellut oranssia nauhaa, jonka taitoin kaksin kerroin ja ompelin siitä roikotuslenkin. Tyypillä on vartaloon ja päähän nähden hieman heikot jalat ja saattaa olla, etteivät ne oikein kanna. Silloin voi avustaja ottaa nauhalenkistä kiinni ja auttaa. Vastasyntyneillähän on suhteessa vartaloon kookas pää. Eikä tämä tyyppi kovin vanha ole, ehkä puolituntia. Ennen silmiä ja suuta tämä näytti avaruuden vihreältä pieneltä mieheltä. Vaikka onkin aika iso, 45 cm pitkä. Sulo oli hauska, kun ompelin tätä. Se istui koko ajan vieressä ja kun aloin tunkea vanua päähän ja raajoihin, hän oli ihan tulessa. Nuolaisi jalkaa tai kättä, jos vain ylsi. Täytyy olla tarkkana, ettei Sulo nappaa otusta, sen jälkeen sitä ei voisi antaa kenellekään.